Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Silloinpa Sandels kumartui ja katsoi makaavaa, Ei tuntematon ollut se, se mies olj tuttava; Ja hänen sydämensä all' olj ruoho punanen, Olj rintaan luoti sattunut, hän kuollut verehen. "Se luoti, täytyy tunnustaa, ties kuinka kohtasi, Enempi meitä tiesi se," niin lausui kenraali, "Se hänen kaidan otsansa soi olla rauhassaan, Käi, mit' olj hällä parempaa, jalohon rintahan."
Oven kun hän kuuli aukastavan, Näki muinoispäivän ystävänsä, Nous hän vaikka haavoistansa sairas, "Viel' on päivä meillä", niin hän lausui, "Koska nuoret polkujamme astuu, Miehuus ei oo maassa unhotettu, Tänäin semmoinen olj kirkkojuhla, Jonka lapsi, va'ussaan sen kuullut, Lausuva on lasten lapsillensa.
Lakin kantoi päässähän Kesän vanhan kiiltävän, Peru Lappehelta saatu, Missä ukko vaari kaatu. Talvella olj laajassa, Lammasnahkaturkissa, Talonpoikaismahlikkaissa, Joukon eessä ratsastaissa. Ei ois urhon näköinen Kansan nähdä nykyisen; Aika toinen, toinen tunto, Syvemmällä piili kunto. Miekka häll' olj suotta vaan, Jos hän sodass' ampukaan Yhtäkähän laukausta, Siitä ei oo kertomusta.
Väsymätönnä ainiaan, jos muutkin, oli hän, Hän tallas että jytis maa, käi ett' olj hiessään, Vaan käännöstä kun huudettiin, hän kääntyi harhahtain, Käi oikeaan ja vasempaan, päinvastoin aina vain. Olalle pyssy oppi hän myös pyssy jalkoihin, Hän taisi tehdä kunnian ja laskee painetin; Vaan kunniaa kun huudettiin, hän laski painetin. Olalle pyssy hällä lens, kun jalkaan vaadittiin.
Vanhan otsa viel' olj murheetonna, Tyttärensä silmät kyyneletön, Lepäämähän, vaikka juhla kutsui, Kumpikaan ei käynyt syötyänsä. Kului hetki, pitkä kun se hetki, Jona, taivahalle noustuansa, Myrskyn pilvi läheneepi, kunne Puhkeaapi, sataa rankkaan, haihtuu. Sitten lohdutukseks ukko lausui: "Kylään tie on pitkä, tyttäreni, Jyrkät kohtaa, joet estää, teitä Ei oo, suotiin syksyn sade täyttää.
Perheenjoukko tät' ei huomannunna, Jota töllissä olj kaksi henkee, Ottopoikans ei, ei tyttärensä; Halaellen toisiaan, he istui, Käsi käässä, pääkin päätä vasten, Kiukaan vieress' hiljaa, huoletonna.
Joukon keskelle kun vanhus astui Makas nuorukainen jalkain eessä, Tunnettihin vaikka verissänsä. Niinkun maassakin on vertaisetta Honka männikössä kaatununna, Olj myös joukossa hän vihollisten.
Kaattuin urhoin kesken, tuttuin, outoin, Niinkun haamu peltoo niitettyä, Vanhus käi. Olj kuolo tehnyt työtään, Kuulunut ei hengen huokausta. Vasta polun päässä koukeroisen, Huonein kesken ryöstetyin mi kulki, Nuorukainen istui kuolevainen. Vaaleet posket lensi punaseksi, Niinkun illan hopeaiset pilvet, Rakastunut silmä aukes jälleen, Tulevan kun vanhuksen hän huomas; Lausui: "helppo on nyt vertä vuotaa Sen, ken varhain on jo onnen saanut Voittaneena maansa eestä kuolla. Terve sun, jok' olet kasvattanut Pelastajan maalle armahalle, Terve, terve jalon johtajamme, Meit' olj kaikkia mi voimakkaampi. Rauennunna joukkomme olj voimat, Hajallaan kun karja paimenetta Olj se kuoloon oma toivotonna, Ketään ollut ei ken kokos kansan, Kukaan antanut ei neuvoo, eikä Ketään kuultu, ennenkun hän saapui, Kunne korvesta tulj loisipoika, Jolla kuninkaan olj jalo otsa,
Hyv' ei silloin, kerrotaan, Vihollisten ollutkaan, Silloin olj kun hitto oisi, Olj kun talonpoika toisin. Niin hän viimein joukkoneen, Piippu suussa, takkineen, Tapeltua raivosasti, Pääsi Karstulahan asti. Toivo joukon Suomenmaan Oli näihin miehiin vaan, Tuhatt' toista tällä kertaa; Vlastoffill' olj kolme vertaa.
Sidottuna puolisoni olj maassa, Veri oli juossut, väkivalta Vallitsi, olj hätä ylimällään, Apua ei ollut oottamista. Kahdeksanpa kättä mua riuhtoi, Repivät kun pedot saalistansa; Pelastaja, auttaja tulj silloin, Tupaan pilven veikko tulj kun myrsky, Hävis vaino, julkeatpa kaatui.
Päivän Sana
Muut Etsivät