United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin olj tuskin vanhus vaikeroinnut, Kun jo tyttärensä ääni kuului, Ja hän lausui, vasta paikkaan tullut: "Armas olj hän mulle, sydämensä Sydäntäni vasten sykkiessä, Kalliimpaa ei ollut maailmassa, Mutta kahta vertaa armahampi, On tuo jalo kylmänä nyt mulle kylmää maata vasten sortununna. Kalliimp' elämää on, näin mä, lempi, Tämän kuolo viel' on kallihimpi."
Lyhyt oli päätös, jalka kohta Väsyvä olj, käsi herpoava, Lakaseva maata harmaa tukka. Yksin vanhus seisoi, taivahasen Loi hän silmäns, niinkun silloin luodaan, Pimeys ja yö kun maata kattaa.
Julistusta sitte yksin Luki, päätä heilutellen. Uteljaisna toiset istui, Oottain saada kuullaksensa, Mitä taas olj määrättynä Heidän seurattavaksensa. Toinen kuiskaa toisellensa: "Kylläpä mä asian arvaan; Tuonpa kautta meille suodaan Palkan suurennusta varmaan".
Laps olin kun hän riensi pois, kun rauha päättihen, Vaan muistan muhkeen kulkunsa, mä aina muistan sen. Näkönsä, töyhtönsä, lakkinsa Ja silmäripseins varjoa; En koskaan sitä unhota Hän kuin olj herttainen.
Isäntäpä aivan huolissansa Pirttisessä pitkän pöydän päässä Istui lauantaina illan tullen, Hengähtäen viikon vaivoistansa. Nojannut olj posken kämmenehen, Painoi kyynärpäätä pöytää vasten, Silmänsä vaan jolloin kulloin katsoi Sivulle, ei olleet rauhalliset.
"Jos suvaitsette niin minä seuraan teitä," sanoi ystävämme, ja läksi mukaan, vastausta odottamatta. "Käyttekö usein vanhan opettajan luona?" "Se on tietty, heän on näet miulle sukuu, hänen eukko vainoa olj miun mummonj sisar." "Voi niin, no sepä oli oikein iloista kuulla." "Mitenkäs niin? Tunsittako työ miun tätii." "En, minä muuten vaan."
Sanan viimeisen kun vanhus kuuli, Pois hän lähti niinkun hiiluksilta; Iltarusko olj jo vaalennunna, Ennenkun hän kirkon luokse pääsi. Savussa ja tuhkana olj kylä, Pilvein peitossa kun tähtitaivas, Kylän luona kummulla olj kirkko. Niinkun pilviss' yksinäinen tähti, Hiljaisuus olj seudun vallitsija, Niinkun kuu on kolkon syksyn yöllä.
Kuningas Kustaa Adolf Kun Jumal' oisiki, Kahdennentoista Kaarlen Puvussa loistavi, Hän ylpee haastamaankin Olj tänä hetkenä. Salissa askeleilla Vaan astui pitkillä.
Tekonsa suuri tokko Asiat Suomessa Lie saanut muuttumahan, Ei tiedä historja; Vaan kyllä hämmästytti Hän siinä maailmans, Toll marskin, Piper kreivin, Ja Lagerbringin kans. Sotamarski. Ranssilassa riemu raikui, Leirissä olj illanvietto, Voitosta kun Siikajoen Tuli Kronstedtille tieto, Eri seuroissapa juotiin Isänmaalle rakkahalle, Ensi onnen ilmiölle Saadulle taas kunnialle.
Isäni Lapualla kuolj, vaan luona lippujen, Sanoivat silloin hänen vast' ens kertaa vaalenneen; Kuolj isäns, kantain miekkoa, Maan, Kustaan eestä Uttiissa, Tään isä kaatui Lappeella Olj Kaarlen aikainen. Niin laitans olj, he vertä vuos, on aina käynyt niin, Sulosti olj he eläneet, olj kuolons kallihin. Ken rienteliskö hiljallaan?