United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun oikeusneuvos näki veden kuohuvan niin korkealle veneen perässä, tuli hän vähän levottomaksi ja arveli, että oli ehkä parasta soutaa maalle päin; ja vene kääntyi. "Sanokaas", kysyi neiti, kun soutu jälleen vähän hiljeni, "käyttekö usein kaupungissa?" "En siellä ole koskaan käynyt." "Ettekö koskaan! Ja täältä ei ole sinne kuin kolme peninkulmaa."
"Käyttekö kohta, herraseni, huoneisinne? Joll'ette vielä käy pois, ehkäpä minä saan tarjota sikarin jos vaan nuo nuoret herrat sen suvaitsevat". Täten tahallaan teroittaen sanojansa ja syrjästä silmäillen "nuoria herroja", täytti John Jago puolestaan kesti-ystävyyden vaatimuksia. Minä en huolinut sikarista.
Näin alastoman konnuuteni verhoks Räsyä vanhaa pipliasta kiskon, Pyhältä näyttäin piruimmillanikin. Vait! Hiljaa! Tuossa ovat pyövelini. No, pojat uljaat, rohkeat ja reippaat, Käsiksi käyttekö nyt tuohon toimeen? MURHAAJA. Kyll', arvo herra; valtakirja vaan, Niin että sisään päästään hänen luokseen. GLOSTER. Hyvinpä harkittu! Se täss' on valmis.
Sais' Loklinin sankari Kai nurmen hiekkahan hautansa, Kuin aalto, loiskuva rantaan, Se hukkuu hiekkahan taas. Mutt' voima Morannalin Ja silmäin valo on kadonnut, Ja muisto töistäni loistaa Kuin kaukaa talvinen yö. Nyt, Morvenin sankarit, Ilolla käyttekö taisteluun? Jous' Gall'in onkohan vankka Ja keihäs Klesamorin?
Tuo peto koruni rikkoi, Perinnön pyhän muserti. Sit' elä, natoni, itke. Tätä turman työtä muistan! KAUKO. Sen hänelle vielä kostan. ANJA. Elä muistele, kälyni, Elä hälle, Kauko, kosta. KULLERVO. Tässä käyttekö käsiksi? Tällä miesten päitä pirston, Kuin koruja kultaisia. Tässä kalpa! Taatto auta! Tuon elukan ylpeyttä En voi kärsiä enempi Tänne pääsi!
»Vaan te ette varmaan luota Jumalaan», alkoi rouva udella. »Ette pidä hyvänä mitä hän antaa?» »Jumalaan se on asia itsekullakin, niin rikkaalla kuin köyhällä. Ja se tulee ottaa, mikä annetaan, vaan sitä näissä oloissa tulee välistä ajattelemaan jos jotain.» »Jaa jaa. Te ette rukoile Jumalalta apua. Käyttekö te kirkossa koskaan?» tiedusteli rouva tiukemmasti ja innoissaan.
"Jos suvaitsette niin minä seuraan teitä," sanoi ystävämme, ja läksi mukaan, vastausta odottamatta. "Käyttekö usein vanhan opettajan luona?" "Se on tietty, heän on näet miulle sukuu, hänen eukko vainoa olj miun mummonj sisar." "Voi niin, no sepä oli oikein iloista kuulla." "Mitenkäs niin? Tunsittako työ miun tätii." "En, minä muuten vaan."
Nuo puoleksi pakolliset ripilläkäynnit olivat aina olleet hänelle vastenmieliset. Hänestä tuntui sitä paitsi, ettei Olavi sitä hyväksyisi, että hän pilkallisesti hymähtäen sanoisi: käyttekö te ripillä? Mutta jos hän ei menisi, kuinka se taas selitettäisiin? Pappilassa ollaan niin valmiit kaikkia selittämään. Minä tulen, sanoi hän.