Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Hän jatkoi: »Puhutella ... puhutella kun vain osaa hulluja, niin kyllä niiden kanssa toimeen tulee... Ne eivät ole silloin tavallista viisasta kummempia... Se riippuu puhuttelijoista onko mies hullu vai viisas.» Nopein askelin kävellä köpitteli ja väännätteli hän syläistä töpäyttääksensä sikarista irtautuneen lehden uunin eteen.
Felldner kehotti häntä silmää iskien: No puhu vaan, mitä aiot!... Adelsvärd pudisti päätään ja ajatteli vanhaa raatajaa ja puolta tuntia. Hän tunsi vahvan viinin jo ehtineen vaikuttaa ja imi sikarista pitkiä haikuja. Ota toinen! sanoi Felldner. Sinä poltat nopeasti! Kronstadt kierteli pehmeitä viiksiään; joi pitkin, verkkaisin siemauksin; häneen ei se pystynyt.
Silloin kun salaa luihautin savun opettajain heittämästä paperossin pätkästä, niin olipa se toisen makuinen kuin mitä nyt saan hyvästäkään sikarista; 25 pennin omistaminen tuotti silloin runsaamman riemun kuin nykyisellä ajalla sadat markat; toisin kuin nyt hypähti silloin rinnassa sydän, jos vilahduksenkaan näki tuosta lyhytpalmikkoisesta ihanteesta toisin hypähti kuin nyt, tiedustellessa itsekunkin niiden myötäjäisiä, jotka voisivat tulla kysymykseen; ja ne pienet kepposet, mitä koulussa tehtiin, ne tuottivat paljoa puhtaamman nautinnon kuin nyt hyvätkään luikerrukset raha-asioissa tai parhaiten onnistuneet vaalikeinottelut.
"Käyttekö kohta, herraseni, huoneisinne? Joll'ette vielä käy pois, ehkäpä minä saan tarjota sikarin jos vaan nuo nuoret herrat sen suvaitsevat". Täten tahallaan teroittaen sanojansa ja syrjästä silmäillen "nuoria herroja", täytti John Jago puolestaan kesti-ystävyyden vaatimuksia. Minä en huolinut sikarista.
Pitkänänsä kauniin salin mukavimmassa nojatuolissa, sekoitti hän kukkaishajulla täytetyn huoneen ilman savupilvillä muutamasta, todella ei huonosta, sikarista. Teepöytä oli sangen viehättävästi valmiiksi katettu ja nyt tuli huoneesen vielä Herminan äitikin, leskimajuritar Räder.
Paroni käweli edes ja takaisin läikkywällä mosaikilattialla, wetäisten wäliin monjaan sawun sikarista, joka oli hänellä sormiensa wälissä. Wihdoin hän seisattui suuren peilin eteen ja katseli tyytywäisyydellä omaa kuwaansa. "Kumma se olisi, jos en sitä woittaisi", sanoi hän itsekseen. Silloin awautui owi ja passari Grönros astui sisään. Paroni katsoi alati peiliin.
Hän otti nuolen nopeudella sen ja pisti sivutaskuunsa, huolimatta sen märkyydestä, suomuksista tai liukkaudesta. Kohta sen perästä seisoi hän lähempänä, melkein hänen vieressään, ja oli juuri aikeissa välinpitämättömästi alkaa puhella hänen kanssaan, kun joku henkilö, joka seisoi tynnöripinon vieressä hehku suussa, joka näytti lähtevän sikarista, alkoi: "Sinulla on kiire tänä iltana, Stiina!
Päivän Sana
Muut Etsivät