Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Ei ne onneksi arvanneet matkan tarkoitusta, luulivat kai, että ne menevät kylille ja ovat matkan kulusta noin ikävän näköisiä. Päivä kului jo puoleen, mutta jo alkoi matkakin olla lopussa. Ilma selkeni pakkaseksi. Istutaan vielä tuossa, niin otat kakkua, eikö sinulla liene jo nälkä. Ei tuo hyvin. Poika oli taipuvainen. Anna Liisa aukaisi nyytin ja laittoi sille kakun käteen.
Mitä hulluttelet? Vai rupean minä kymmenen kertaa tässä Menee oikealle. Mutta ette saa hänelle pahaa tehdä. Hän on niin hento vielä, raukka. Lupaattehan häntä hyvin hoitaa? Kyllä minä maksan! Tulee nyytin kanssa. Tässä on! Tarttuu kiinni lapseen. Oma, rakas poikani! Suutelee. Kuinka viaton olet sinä, pikku enkelini No, mitä tässä ruikuttamaan rupeat.
Kauan ei tarwinnut hänen sitä tehdä, ennenkuin hän joutui wihollisen etuwartijain kynsiin. Wenäläiset ottiwat hänet kiinni, syynäsiwät ja tutkiwat hänet tarkasti, mutta mitään asetta tai muuta waarallista eiwät he häneltä löytäneet, tuon nyytin wanhoja waatteita wain.
Jaksatko sinä kantaa sitä nyyttiä, kysyi Anna Liisa. Poikasten urhoollisuudella heitti Ristel nyytin toiselle olkapäälleen ja vakuutti jaksavansa. He kulkivat vielä vähän matkaa yhtä äänettöminä. Levätään tuossa vähän tien vierellä, sanoi Anna Liisa ja heitti nyytin kädestään. Poika teki samoin ja lähti katselemaan puolukoita puiden juurilta. Tokko tuolla lienee, tulehan tänne istumaan.
Miina juoksi nyytin luo ja alkoi sitä kopeloida; minullakin olisi ollut halu nähdä nyytin sisältöä, varsinkin kun sieltä alkoi kuulua omituista kalinata. Juoksin yli pirtin lattian nähdäkseni. Mutta samassa mummo huusi: »Hätis! lapset sarvien kimpusta. Mitäs teillä on siellä tekemistä? Hätis! Pellolle lapset!» Miina piipersi pikaisesti ovesta ulos, mutta minä jäin tupaan.
Kalle avasi vahvasti raudoitetun kirstunsa ja nosti siitä ensin pöydälle punakukkaisen, raskaan näköisen nyytin ja sitte pitkän paperitorven, jonka avattuansa levitti pöydälle. "Katsokaas", sanoi hän, "tässä on minulla sekä Harjulan että Rekulan kartat. Tässä on Harjulan maa, ja niinkuin näette ei koko tiluksilla ole muuta tietä kuin tuossa on tie rantaan ja tuossa teidän kirkkotienne.
Aamulla läksi Vierimän ukko sanaakaan hiiskumatta ulos, pisti hevosen valjaihin ja ajoi Limingan kylään päin. Saara Sulkava nousi myöskin ylös ja aikoi lähteä, mutta kun hän oli hieroja, pyysi äitini häntä hieromaan kättänsä. Hän myöntyi pyyntöön ja alkoi kohta hieroa. Saara oli myöskin nuuskan-tekijä ja hän oli tuonut kaupungista suuren nyytin tupakanlehtiä. Hän pyysi äidiltäni lupaa, että saisi käden hierottuansa kuivata padassa vähän tupakoita, sillä hän oli muutamille luvannut samaksi päiväksi tuoda valmista nenänuuskaa.
Tuoll' olivat heinien alla nykimättä ... et ole liikauttanutkaan ... siin' on, heh! ja Liisa heitti vihaisesti nyytin takaisin rekeen. En muistanut. Et muistanut! Sanoinhan ma sen, ettet muista olisit ottanut minut mukaan, niin olisin muistanut ... siinä ne nyt ovat, ja mitähän ruustinna sanoo? Olisikohan niillä ollut kiire? Totta kai niillä kiire, kun minä ne kerran laitoin.
Porstuassa sieppasi Heikki nyyttinsä, töytäsi sen siwumennessään Liisalle ja sanoi: "juokse metsään päin"; itse lähti hän juoksemaan toista suuntaa kohti, toiseen taloon päin. Liisa teki kuten käskettiin ja heti nyytin suusta tapasi hän paperilipun, johon oli lyijykynällä kirjoitettu sanat: "Pue ensi tilassa nämä waatteet yllesi ja pelasta itsesi huomenna minä tappelen. Hywästi!"
Niitä hän oli saanut ja oli sitten mennyt ulos talosta, suuri nyytti kainalossa. Tultuansa maantielle pani hän nyytin erääsen pensaasen ja palasi lapsenhuoneesen, missä pieni Ellen kulki tuolilta tuolille erään piian läsnä ollessa. Mustaverinen imettäjä otti lapsen syliinsä ja suuteli sitä niin hartaasti, että lapsi rupesi itkemään.
Päivän Sana
Muut Etsivät