United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän syöksi tytön päälle, tarttui hänen ruumiisensa, nosti hänet lattialta päänsä yli, puristi häntä ilmassa siksi että itse oli aivan hengistynyt, heitti sitten hänet lattialle taas ja pani raudoitetun saappaan korkonsa hänen rinnalleen: Pyydä anteeksi sanasi, taikka muserran sinun kuin matosen änkkäsi hän. Tee niin! sanoi tyttö, silmät vakaasti isään luotuna.
Kalle avasi vahvasti raudoitetun kirstunsa ja nosti siitä ensin pöydälle punakukkaisen, raskaan näköisen nyytin ja sitte pitkän paperitorven, jonka avattuansa levitti pöydälle. "Katsokaas", sanoi hän, "tässä on minulla sekä Harjulan että Rekulan kartat. Tässä on Harjulan maa, ja niinkuin näette ei koko tiluksilla ole muuta tietä kuin tuossa on tie rantaan ja tuossa teidän kirkkotienne.
Katso, Ruupertti, ettei mitään väkivaltaa tehdä. Maksa kaikki mitä miehet tarvitsevat! Olen lähettävä sinua käskemään, sitte kun tahdon pukeutua." Ratsumies palasi oven luota ja sulki sen hiljaa mennessään. Palvelija huolitteli vähän aikaa herraansa, lykkäsi kallisarvoisen, hyvin raudoitetun laatikon niin lähelle sänkyä, että makaava helposti ylettyi siihen, ja meni ulos.
Pimeähkössä vankikammiossa istui hän pienen raudoitetun ikkunan ääressä hämärinä talvipäivinä ja huonon kynttilän valossa pitkinä pimeinä iltoina ahkerasti kirjoittamassa mielikuvituksensa tuotteita. Pian oli hänen työnsä valmis, mutta kehen kääntyä saadakseen sille kustantajan?
Sitten löivät he kiinni raskaasti raudoitetun oven, ja kitinällä ja narinalla meni kolea, moni keinoinen lukko kiinni poliisimiesten vääntäessä. Sinne ypö yksin jäi rikas, uljas ja mainehikas lautamies, viettämään ikävää yötänsä ja miettimään arveluttavaa tilaansa.
Toimekas emäntä toimitteli soveliasta aamiaista haavoitetulle vieraalle. Heleenaa ei ollut vielä näkynyt. Palvelija nosti pöydän herransa tuolin luo, ja laski sen päälle sen komeasti raudoitetun laatikon. Herra otti esille avaimen ja aukaisi erään salalaatikon, jossa oli monellaisia papereita. Hän selaili niitä hätimiten ja pani taas laatikon kiinni.
Nurkassa oli liesi, jonka mustassa reijässä puoleksi kuivuneita lehtipuun oksia oitis pistivät katsojaa silmään. Kun Katri kuuli raskaan, raudoitetun oven sulkeutuvan, kävi kylmä väristys hänen ruumiinsa lävitse ja hän kätki pään käsiinsä. Hänestä tuntui niin autiolta ja tyhjältä kuin olisivat Jumala ja ihmiset hyljänneet hänen. Muutama hetki sitte oli hän ollut niin onnellinen.
Siitä kostoksi potkasi hän raudoitetun saappaansa korolla, mutta seurauksena oli tukkanuotta ja sitten taas pari raskasta potkua, jotka lähettivät hänet kauas eteenpäin nuorta, mustatukkaista merimiestä kohti, joka seisoi kynttilän valossa ja otti hänet vastaan lausumalla: "No, no ... no, no, jättäkää hänet rauhaan!