Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Niin, niin, se kasa siinä ilmoittaa, todistaa ja merkitsee nahkapeitturin juurevata, perin auttamatonta laiskuutta. Onkos tämä laitaa: syyskuussa lantakasa kotona kököittää? Minä närkästyn kovin tälle nahkapeitturille. No, noh, saatpa kuitenkin anteeksi varsinkin tänä päivänä, joka on Jukolan juupelijuhla.
Sanokaa nyt, herra Vendale, taitaako vaimonne viidellätoistasadalla punnalla vuoteensa asua kaupungin parhaassa osassa ja pitää palvelijaa, joka avaa hänelle ovet, pöydän-kattajaa, joka passaa häntä syödessä, tahi hevoisia ja vaunuja ajaaksensa? Minä luen vastauksen silmistänne, se on kieltävä. Noh, yks asia vielä, niin olen lopettanut!
Ja haukkunut ihmiskuntaa. Kyllä te minut tunnette. Noh, kuinka teillä jaksetaan! Kiitos kysymästä, mainiosti. Me pidämme niin siitä uudesta kortteeristamme! Eikä se työmies kadu, joka laittaa itselleen oman talon, ettei tarvitse isäntien pahoista seinistä antaa sitä, minkä töin tuskin ansaitsee. Ajatelkaa, 20 ja 30 markkaa kuussa ilman puita ja öljyä ja ruokaa, mokomista kosteista hökkeleistä.
Noh, tämä meidän ja teidän välinen matka ei olekkaan aivan lyhyt, vaikka kuitenkin olette lähin naapurimme". "Hm, eipä meillä voiminen niin hyvä juuri ole, kun ei työt eikä toimet käy, kuten pitäisi, emännän ohjaama käsi olisi ainakin suuresta tarpeesta". tuota sanoessaan katsahti hän taas Liisuun.
Näyttää siltä kuin herra ei olisi suuri juomari. Te ette ole antaneet hevosenne kylläksi levätä," lisäsi hän äkkiä. "Minun on kiire. Mitä olen velkaa?" "Ettekö tahdo mitään muuta?" kysyi ravintolan isäntä. "Ryypyn paloviinaa ennenkuin lähdette sateesen?" "Ei mitään enää. Mitä olen velkaa?" "Noh tulettehan sisään vielä hetkeksi jalkojanne lämmittelemään!" "En tule.
Gabriel saavutti sen, ja Henrik kuuli Gabrielin hätäisesti kysyvän: "Kuinka on?" sekä näki hänen kalpenevan saatuaan jonkun kuiskauksen vastaukseksi. Noh? kysyi Henrik. Se alkaa! vastasi Gabriel vapisevin huulin, aivan hajalleen hämmentyneenä. Henrik oli tullut tavallaan "sopimattomaan aikaan", vaikka Gabriel väitti asemalla iloisena, ettei parempaan aikaan olisi voinut tulla.
Sano terveisiä rakkaalle isälleni ja muista joka päivä omaa Helkaasi. No nyt on kirje valmis! Helka piirsi nimensä viimeiselle sivulle tehden vallattoman koukeron lopulle, otti sitten kirjekotelon käteensä ja juoksi portaita alas. Hän naputti hiljaa etehisestä vasemmalle menevää ovea. Eno! Noh, mitä tahdot, pikku ystäväni? Astu sisään vain! Tuon kirjettä äidilleni.
Mitä vielä, kun en sitä kerran himon pakosta tee, vaan ainoastaan koetellakseni itseäni. Mutta jos sattuisi joku tulemaan? Eikös mitä, tuossa tuokiossa se on tehty. Noh, olkoon menneeksi! Vilho. Janne. JANNE. Onko herra sulhainen nähnyt täällä mestarin nuuskarasiaa? VILHO. Mestarinko nuuskarasiaa? E-e-ei, en minä muista sitä nähneeni. JANNE. Kummallista! Hän sanoi jättäneensä sen tänne pöydälle.
"Noh, latinaiset laskusanat, niin kauniita kuin ovatkin, kuulustavat hiukan pakanalliselta, vaikka Vöyrin pastori, joka kastoi lapset, hyväntahtoisesti ei pannut vastaan, ja sen vuoksi sai toinen uusista tulokkaista muuttaa nimensä Eliiseksi ja toinen Betyksi, se sopii niin hyvin", jatkoi hän yhä innostuneempana kertomaan, "kun molempain nimi oli Elisabet."
Kello jo näkyy olevan puoli kahdeksan." "Kyllä minä sentään lähden, ei hän ole kaukana." Reeta meni ja lukkari kuiskasi Maurille: "Noh, miltä näyttää tyttö?" "En minä häntä niin tarkoin katsellut", vastasi Mauri hymyillen. Hetken perästä tuli emäntä sisälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät