United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaikka tänä yönä, jos niin tahdotte. Ja te, herraseni, lisäsi kapteini, kääntyen minuun päin, tulettehan kanssamme. Ei, sanoin minä, minä en tahdo häiritä aaveen tuntemattomuutta. Muuten ennemmin uskon, että tohtorimme puhuu leikkiä. Minä en puhu leikkiä, vastasi kiinteäpäinen Pitferge. Saadanpa nähdä, tohtori! sanoin minä.
"Minä olen se mies, jolta vähimmän olisitte apua odottaneet", sanoi Jaakko ja hänen äänensä värähteli niin kummallisesti. "Nimenne?" "Sitä ette tarvitse tietää." "Tulettehan kanssani kotia?" "En." "Kuinka sitten voin palkita teille hyvyytenne?" "Sitä ette tarvitse tehdä; se on jo palkittu", sanoi Jaakko, mutta jos Mauno olisi voinut nähdä, olisi hän huomannut Jaakon silmissä kiiltävän kyyneleitä.
"Kas niin," huudahti Emmi, nähtyään minut, "tulettehan te, Emmin tohtori; minun rintaani ahdistaa niin kovasti, ja tämä peitekin painaa niin paljon; isä ja äiti eivät sitä usko, mutta Emmin tohtori sen kyllä uskoo. Painaahan tämä?" lisäsi hän ja tarttui käteeni. "Kyllä se painaa, lapseni," vastasin minä, "mutta koetahan olla kärsivällinen vielä vähän aikaa; huomenna olet jo terve."
Ja kevein jaloin ja hohtavin poskin Maija suurine konttineen mennä mylkytti kylän tietä Metsälään päin ja itsekseen hoki Hannulan emännän sanoja: Tulkaa kahden viikon perästä uudelleen!... Tulettehan?... Tulkaa kahden viikon perästä uudelleen!... Tulettehan?... Me olemme siinä varassa.
Eksköld kuului tähän seuraan. Kun Hart iltamyöhällä läksi, ei hän voinut olla sanomatta Annalle: "Kuinka hyvä te olette ollut minulle, Anna neiti." Anna hymyili. "Tulettehan kohta takaisin, eikö niin?" "Tietysti. Pelkään ettette enää pääse minusta. Minä olen hirveä takkiainen. Eksköld on kyllä saanut kokea sitä." Anna nauroi iloisesti ja vakuutti kestävänsä. "Hyvästi Anna neiti!
Eiköhän Riikan kippuranenä kipristy yhäkin kippurammaksi, kun tietää saa, sanoi emäntä yhä ikäänkuin Maijalle mieliksi. Kipristyi mitä kipristyi, vaan kolo se tuli nyt Riikan leipään, toisti yhä Maija hieroskellessaan emännän kaulasuonia ja hänestä tuntui tavattoman somalle, kun mielessä kaikui Hannulan emännän sanat: Tulkaa nyt takaisin kahden viikon perästä!... Tulettehan?
"Lapseni", lausui vanha neiti vähän hämillään ollen, vetäen pääni rinnoillensa, "jos joskus joudutte rahapulaan, eikö totta, tulettehan silloin minun luokseni?" Minä peljästyin Emma oli kielitellyt; mutta minä en kuitenkaan tahtonut myöntää olevani tarpeessa, minä häpesin isäni tähden.
Taitaapa olla. (Tarkastaa sitä.) Totisesti, se on avattu. Kukahan sen sitte lienee avannut? Mutta lukeneet me emme sitä todellakaan ole, herra majuri, emme todellakaan. Emmekä me sitä haluakaan lukea; sillä sen kirjoittaja saapuu itse. Tulettehan te, ja tiedättekö mitä, herra majuri?
Näyttää siltä kuin herra ei olisi suuri juomari. Te ette ole antaneet hevosenne kylläksi levätä," lisäsi hän äkkiä. "Minun on kiire. Mitä olen velkaa?" "Ettekö tahdo mitään muuta?" kysyi ravintolan isäntä. "Ryypyn paloviinaa ennenkuin lähdette sateesen?" "Ei mitään enää. Mitä olen velkaa?" "Noh tulettehan sisään vielä hetkeksi jalkojanne lämmittelemään!" "En tule.
Mutta hehei, pormestari! tulettehan te niinkuin Mars sotajumala, kauneuden jumalatar kumppaninanne. Kuka tuo kaunotar on? Huntu pois, huntu pois! ei kukaan nainen saa tänä yönä pitää kauneuttansa yksinomaisuutenaan.» »Se on minun tyttäreni, jalosukuinen päällikkö», vastasi Pavillon, »ja minä pyydän anteeksi, että hän on hunnutettu.