Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. marraskuuta 2025
Sinä olet itse viattomuus, eikö niin? Noh, mitä siinä viivyttelet vielä? Pelkäätkö, että tulee minulle ikävä? E-ooho! Ei ikävä, ei pikkuistakaan. Tuommoisia tyttöjä on maailmassa yltäkyllin minun varaltani, riittää vielä toisillekin antaa... Matlena ... itketkö sinä?... Kuule, Matlena... Niinkö olen pahoittanut sinun mielesi? Mitäpä sinä siitä välität.
"Minä minä ai'on kotiani. Minä olen ollut vieraisilla." "Noh, se on tässä tapauksessa yhdentekevä. Tahdotteko tehdä hyvän työn?" "Sen tahdon mielelläni. Tuleepa tehdyksi niin paljon pahaa tässä maailmassa," lisäsi hän hiukka huo'aten, "että on iloista, jos joskus voi tehdä jotain hyvääkin; mutta minä olen itse köyhä. Paljoko rahoja te tarvitsette?"
Loppuun saakka jatkaen tätä hullunkurista toimitustaan, sai Lomaque tilaisuutta tulla Trudainea niin lähelle että voi silmillään antaa hänelle merkin, ennenkuin hän tarttui hänen niskaansa samoin kuin muitten. "Noh, tasajoukko", huusi Lomaque, survaisten Trudainea. "Pysy nyt astuntarivissä ja muista pysyä samoissa askeleissa tuon nuoren vaimosi kanssa.
"Noh niin, se on englantilaisen kaltaista," sanoi Kenelm "julkinen tappelu eikä mitään vihaa. Vetäytykää syrjemmälle, ystävät, ja antakaa tilaa meille."
AAPO. Vähänpä tiedän minä; noh tiedän toki yhtä ja toista. Vainaa sokea-enommehan kertoili meille monta asiaa, kertoili raamatusta, merimatkoiltansa ja maailman rakennosta, ja silloinpa aina häntä kuultelimme hartaalla mielellä.
Vaan pahoin muori hairahtui, Hän väärään nurkkaan osaantui, Heitteli vettä minne? Nurkkahan tyhjään sinne. Siis kihinää ei ensinkään. "Noh! kuinka laita lieneekään?" Hän heitti toisen erän Ja kerta kerran perään.
"Noh, tuo kuuluville sitte!" jupisi kandidaati närkästyneenä samalla tavalla kuin jos joku, kokiessaan päästä laatikkoonsa, huomaisi lukon olevan sekaannuksissa ja avaimen suulle jääneenä eikä kiertyvän edes eikä takaisin.
Noh Herran ihme, kun ei ihmisillä saanut enää lapsiakaan olla, sillä silloin ei saanut huoneita. Lapset muka huusivat pihalla ja häiritsivät muitten hyyryläisten rauhaa. Eivät suinkaan ne puukappaleita ole ne raukat. Ja kuin eivät ne herrojenkaan lapset osaisi huutaa, mutta työmiehen lapset ne raukat ovat kuin saastutus. Noh, noh! Joskus ihminen sydämensä purkaa. Minua oikein sapettaa.
"Mitäpä niillä rahoilla wäliä on; ne woitamme toisella kerralla takaisin ... sopikaa pois", toimitti Lewenius wuorostaan. "Noh!" sanoi Rommander. "Noh!" wirkkoi nimismieskin. He ojensiwat toisilleen kättä. Tätä kaikkea oli heikko waimo kuunnellut ja katsellut.
»Tuskin sinua tunnen tuossa puvussa», sanoi Paavo. »Sepä kahiseekin ikäänkuin lumi köyhän lapsen rikkeinten jalkineitten alla, kun hän tammipakkasessa kulkee » Paavon sanat tunkeusivat Hiljan sydämmeen, hänen omaatuntoansa pisti vähän, mutta Paavolle hän lausui hymyilevin huulin: »Noh, eikö tämä ole kaunis, oikein soma puku, ja eiköhän se minuakin kaunista?» »Hilja!
Päivän Sana
Muut Etsivät