Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Kuulkaa, onhan teillä siellä se hänen kesällinen runonsa, se olisi sopiva lukea jossain meidän iltamassa, mutta hän ei löydä sitä papereistaan. Jos se on teillä tallella, niin lähettäkää siitä kopio. Siihen voisi vaikka sepittää sävelen ja laulaa sitä.» Sinähän otit sen minulta, Kaarina, kai se on sinulla? kysyi Naimi. Kyllä kai.
Mutta ne sitä paremmin! lennätti Naimi yli pöydän. Mutta professori oli, vähän aikaa mietittyään, tarttunut lasiinsa, siirtänyt sen eteensä, ja kun siitä syntyi hiljaisuus, aloitti hän: Olet lausunut minulle, lanko hyvä, kauniita sanoja siitä vähäisestä merkityksestä, mikä minulla voi olla tiedemiehenä ja nuorison opettajana.
Nuorten puoleen kääntyen virkkoi hän: Yöni oli erinomainen siitä huolimatta, että Snellman teki kaiken voitavansa häiritäkseen untani. Näkikö setä unta Snellmanista? huudahti Naimi ja vei kaikki mukana nauruunsa. Näin, ja hyvin pahaa. Mitä se oli? Hänestä oli tullut professori eikä vain professori, vaan yliopiston rehtori, ja hän johti puhetta konsistorissa. Bravo! Bravo! Se oli mainiota!
Minä näin sen katseistasi ja koko olennostasi kokkomäellä, vaan elä ole milläsikään, en minä ilmaise salaisuuttasi. Naimi on hyvä tyttö, ainoa koko perheessä, jota voin sietää. Mutta minä menen takaisin siihen Snellmaniin. Se sen Saima, no, onhan se sentään jotain. Hän on rohkea ja pureva.
Lauri oli temmannut Anteron mukaansa. Se oli hänestä aivan erinomaista, suurta, jaloa Tee niin! Juuri niin, juuri niin minäkin sinun sijassasi! Mutta silloin Lauri ikäänkuin hiukan laimentui, ei ilostunut siitä, ja virkkoi vain: Naimi sanoi samaa kuin sinä Sanoiko Naimi? Hän oli samaa mieltä kuin sinä. Ajatteletko todellakin, mitä sanot? Että minulla on oikeus tehdä niin?
Ruustinna, rovasti, Kaarina ja Naimi ovat ilmaantuneet pihalle reen ympärille, jonka eteen renki juuri valjastaa hevosta. Hanna tulee samassa siihen, ja siinä näytään kysyttävän ja epäröitävän. Hanna tekee päättävän liikkeen ja nousee rekeen. Rovasti kohauttaa olkapäitään ja kääntyy pois. Silloin ajaa Lauri pihaan. Hän ei siis ole malttanut odottaa. Vai onko Hedda ehkä kuollut?
Se on vielä kesken tämä on vain alku. Mutta se oli kaikista mainio, se oli tulkinnut heidän tunteensa, se oli vaikuttanut Ristoonkin: Enpä olisi luullut, että se sinulta niinkään sujuisi. Ole kansasi Tyrtaios! huudahti Lauri. Antakaa se minulle, pyysi Naimi ja sai paperin, johon runo oli kirjoitettu. Ja nytkö te siis todella menette? kysyi Kaarina.
Ja muidenkin silmistä oli Antero jo puhuessaan nähnyt, että he hänet käsittivät. Kerromme kohta huomenna Snellmanille sinun aatteestasi! Mikset puhunut siitä äsken? kaikille Snellmanille ja Lönnrotille? Enhän minä ... en minä osaa puhua. Tekö ette osaisi puhua! sanoi Kaarina. Herra Hagman, mistä te sen aatteen saitte? huudahti Naimi. Me rupeamme opettamaan, lukemaan kansalle Kalevalaa.
Elkää sitä, se on niin liian suurenmoinen, niin kaukainen, se ikäänkuin ei mahdu minun syliini, puhui Naimi. Ehkä on herra Hagmanilla avarampi syli kuin sinulla, Naimi, virkkoi Kaarina. Niin, mutta omistakaa kuitenkin tekin tämä tästä kirkon rappusilta. En mitään haluaisi mieluummin, mutta tämähän on jo teidän... Ei se mitään ... saavat sitä muutkin ihailla ja rakastaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät