Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Oliko teidän hauska laamannissa? kysyi Antero veltosti, vastausta odottamatta, muun sanomisen puutteessa. Ei ollut, vastasi Kaarina. Ei nyt ole enää missään hauskaa, sanoi Naimi tyytymättömästi. Eikö? Miksi? Kun tekin olette niin kummallisia. Mikä teidän oikein on?
Semmoinen on pappa. Ei koskaan hän ole seurannut sitä, mitä itse katsoo oikeaksi, vaan antaa aina itseään johtaa sen, mitä muut häneen tyrkyttävät. Tulkaa nyt edes mammaa tervehtimään, pyysi Naimi. Helander kulki juuri ohi, perässään tien täysi heränneitä miehiä ja naisia. Lauri ja Antero riensivät heidän jälkeensä. Ja pirtti on valmis, niinkuin näimme! sanoi Lauri.
Hän on tietysti onnettomasti rakastunut, niinkuin semmoiset kömpelöt ja epäonnistuneet aina ovat. En tiedä, voi olla. Mutta minä tiedän ja minä tiedän myöskin keneenkä. Sinuun. Minuunko? Mitä sinä puhut! Minä huomasin sen jo Helsingissä promotsionissa. Minuunko? En minä ole sitä koskaan huomannut. Ei se ole mahdollista. Mutta Naimi jäi miettimään ja muistelemaan ja vertailemaan.
Tämäpä onkin eri puhetta tämä kuin taanoinen, kuuli Antero toisen niistä miehistä sanovan, jotka äsken olivat arvostelleet rovastin saarnaa, ja sitä seurasi pidätetty huokaus. Naimi tuli juuri kirkkoon, näkyi ovessa, pysähtyi, aikoi edetä, mutta lyykähti lähimmän penkin päähän.
Naimi rakas, elkäämme väitelkö. Tarkoitukseni on saavutettu, sillä vaikken saanutkaan minä esittää maljaasi, on se nyt kuitenkin tullut esitetyksi paljoa valituimmin sanoin kuin mitä minä olisin voinut. Minulla ei siis ole muuta tehtävää kuin yhtyä niihin ja kohottaa lasini...
Ja tuossa on Lönnrot nukkunut, ajattele, Lönnrot! Suomen Homeros! tuossa on hän istunut ja kirjoittanut Kalevalaa, tämän pöydän päässä! Siinä on kantele, hänen, ei, mitä siihen on kirjoitettu ... Naimi Martin! Se on hänen, hän soittaa kannelta! Risto, hän soittaa kannelta! Mikä mainio ukko se rovasti! Kuin joku Kalevalan sankari! Entinen teologian tohtori!
Heidän astunnastaan ja liikkeistään hän päätti, että heidän mielensä oli kuohuksissa. Naimi näytti itkevän ja Kaarina häntä lohduttavan. Joku löi häntä olkapäälle Lauri. Siinä olivat myöskin Robert ja Risto, No, nyt saimme kuulla kunniamme, sanoi Lauri. Fanaatikko! sanoi Risto, ylenkatseellisesti olkapäitään kohauttaen.
Eikä suinkaan vain mitään kohteliaisuuksia, vaan minä tiedän, että hän tarkoitti totta. Mistä sinä sen tiedät? Minä vain tiedän. Saimassa hän on useat kerrat sanonut samaa, selitti Robert. Niin, Saimassa En ole niin tarkkaan sitä lehteä seurannut, sanoi professori. Sinä siis aiot painaa laakerin kerran vielä omallekin otsallesi, Naimi? Et saa pilkata, setä, en minä, vaan kuka tietää
Häiritsemmekö ehkä? Ette suinkaan. Käykää istumaan. Saa tätä muutkin kuulla. Lauri luki. Antero seurasi ilmeitä tyttöjen kasvoilla. He katsoivat ensin vähän hämmästyneinä toisiinsa ja sitten heihin, ikäänkuin kysyen: tahtovatko he tehdä meistä jotain pilaa? Naimi aikoi sanoa jotain, mutta tarttui sitten työhönsä. Hetken päästä hän lakkasi ompelemasta ja jäi istumaan kädet helmassa.
No niin, sen pituinen se! Milloin ovat hääsi, Naimi? Juhannuksena. Ja oletko yhä yhtä rakastunut kuin kesällä? Semmoisiin kysymyksiin ei vastata. Tuleeko sulhasesi tänne jouluksi? Toivotaan. Antero oli hetkeksi unohtanut, että Naimi oli kihloissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät