Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Eikö tansseissakaan? kuiskasi Naimi vierustoverilleen niin, että sen muutkin lähempänä olevat kuulivat, mutta pelästyi siitä samassa ja sävähti tulipunaiseksi. Se taas herätti toisten huomiota, ja syntyi pieni humahdus, joka ei kuitenkaan voinut estää professoria jatkamasta: ... vaan joissa kilpaillaan hengen voimassa, aatteiden etevämmyydessä, opinnäytteissä, ja ne laakereilla palkitaan.
Olihan Antero kuullut toveriensa näitä aatteita juhlapuheissa esittävän, olihan hän itsekin niitä käyttänyt, mutta hän ei ollut niitä niin koskaan omistanut. Ne olivat hänelle nyt elävää sanaa. Vaikuttavimmissa paikoissa katsahtivat häneen milloin Robert, milloin Naimi, ikäänkuin hakien hänen hyväksymistään, ikäänkuin kehumalla osoittaen: »Kuuletko!
Voi, voi sitä setää! nauroi Naimi muiden mukana, minä kyllä tiedän, ettei setä voi sietää Snellmania, mutta hän on suuri mies ... voi, voi! Suuri, suuri, päätänsä pitempi kaikkea kansaa. Ehkä kuulut sinäkin, lankoni, jo hänen ihailijoihinsa?
Ei puhuta apulaisista, ei niistä ainakaan meillä ole suurta iloa ollut, huokasi rovasti. Niin, ei, virkkoi Naimi kuin katuen. Hetken päästä sanoi Kaarina: Onkohan Hanna taaskin mennyt Honkaniemeen? Hanna-parka, sanoi rovasti. Tytöt, meidän täytyy päättää yksi asia: jättää Hanna rauhaan. Minusta mamma vähän liiaksi näyttää hänelle pahaa mieltään eikä malta olla moittimatta ja pistelemättä.
Handolin lähetti pois hevosensa, mutta samassa ajoi vallesmanni siihen ja pakotti heidät molemmat nousemaan rekeensä. Lauri ja Antero olivat hiihtäneet toisesta portista pihaan. Naimi ja Kaarina näkivät heidät ja riensivät ulos. He pyysivät heitä sisään, mutta Lauri ei tahtonut tulla. Pappa ajoi täältä Handolinin ja vallesmannin kanssa on hänkin nyt seurassa.
Mutta että mammakin voi semmoiseen yhtyä? Ja mitä te? Emme me nyt juuri mitään koetimme kyllä, mutta... Eikö Naimikaan osannut puoliaan pitää? Ei hän juuri virkkanut mitään nyt, vaikka muuten on kyllä valmis. No niin, tietysti ... hm... Alkoi kuulua soittoa salista. Tytöt, teidän täytyy tulla, riensi Naimi sanomaan. Minä menen kotiin, sanoi Hanna. Ilman hyvästiä?
Eikö ollut ihanasti sanottu, että »mitä ihanimmat teokset ovat valmistuneet sen päivän illaksi, jonka aamuna » Mutta muistatteko ? Kaikista parasta oli minusta, sanoi Risto se, ettei meidän tarvitse olla neroja, ei suurtöitä haaveksia Mutta te unohdatte kokonaan setä Lönnrotin hänen soittonsa oli minusta kuitenkin kaikista ihaninta sanoi Naimi.
Mutta paitsi rakkaita sukulaisiamme, jatkoi rovasti, kun professorin ja hänen rouvansa malja oli juotu on meillä täällä tänään ilo nähdä ensi kertaa kattomme alla kaksi nuorta miestä Naimi, joka istui Anteroa vastapäätä, nyökäytti hänelle päätään ja iski veitikkamaisesti silmää kaksi nuorta miestä, jotka tähän saakka ovat ainoastaan nimeltään olleet meille tunnetut.
Mutta kun hän viittasi siihen, niin nousi kuin kuoro mieluinen kuoro kaikilta tahoilta vastaan... Ei puhettakaan! Ei toki vielä, ei millään muotoa! Kaikki vaativat jäämään rovasti, ruustinna, pojat, Kaarina. Ainoa, joka ei mitään virkkanut, oli Naimi.
Kaarina on hyvä ja sanoo terveisiä Hannalle, vastasi siihen apulaisen rouva; ja niin pääsivät he eroamaan. Näitkö, Naimi, minkä moittivan ja tutkivan katseen Maria loi meidän pukuihimme, kuiskasi Kaarina heidän käännyttyään kotiin päin. Kuinka on Hanna saanut sen armon hänen silmissään, että hän lähettää hänelle terveisiä? Tiedätkö, Hanna on muuttunut niin merkilliseksi tänä keväänä, sill'aikaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät