Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Sanoi Virran nuorin tyttö, Pajarin parahin lapsi: "Ei parasta, ei pahinta, Ei pisintä, ei lyhintä. Sinull' on ennen naitu nainen, Koissa entinen emäntä. Tapa nainen ennen naitu, Murra entinen emäntä!" Hannus Pannus, mies koria, Uskoi huoran houkutukset, Pahan vaimon vaavitukset, Hyppäsi sälön säkähän, Nousi laikon lautasille.
Mutta oliko sekin ero, mikä oli heidän vakaumuksissaan, mielihaluissaan ja tunteissaan, vähentynyt kokemuksien kautta, jotka tavallisesti karaisevat entistä vakaumusta eivätkä sitä murra? Bertel lähestyi nuorta neitoa kaikella sillä kunnioittavalla kohteliaisuudella, jonka hänen aikalaisensa vielä olivat säilyttäneet perintönä vuosisatojen ritarikaudelta.
Elä soimaa Suotta Onnetarta: Karkoita ja karta Epäilystä synkeää! Sydän, sydän taivu, Lepohon jo vaivu! Nuolet koston, vihan Särje, murra ihan, Herran kosto olkohon! Kukan kyynel. "Mit' itket, kukka kaunokainen, Kun luonto hehkuu loistavainen? Miks kyynel kiiltää silmässäs? Vai onko rauhaas öinen haamu Häirinnyt, ett'ei armas aamu Saa ihannella hymyäs?"
Ennen olin tuon wiidentuhannen kanssa hekumoinut ajatuksissani ja yötä päiwää laskenut lukua niiden arwosta ja tuottawaisuudesta, mutta nyt ne tuntuiwat sydämessäni polttawalta raudalta ja uhkasiwat ryöstää onneni. Mieleni murtui ja kyyneleet herahtiwat silmiini. Minä otin Kertun kädestä hiljaa kiinni ja sanoin hänelle wärisewin äänin: 'älä murra enää jo ennen murrettua sydäntä.
Sydäntäni särkee; Jos sit' ei murra aatos tää, niin toinen Nopeempi keino murtaa sen; mut aatos Sen kyllä tekee, tunnen sen. Sua vastaan Minäkö taistelisin? Ennen etsin Lätäkön, mihin kuolla; likaisinkin Pareiksi sopii viime teolleni. Seitsemäs kohtaus Taistelutanner molempien leirien välillä. AGRIPPA. Takaisin! Liian kauas uskalsimme.
Näät hengen, mit' ei riemut, murheen säät, ei korkeat, ei halvat murra, voita, min lentoon nosti myrskyn tuulispäät, sa Adlercreutzin, urhoist' urhoisimman, näät, kuvia silmä, sielu täynnä noita. Ja juuri hänen käskystään taas alkaa saa tuo synkkä ilve: tietä poloisinta vain mennä, poissa toivo, lepo, kadottaa kaikk' askel askelelta, maine, isänmaa, vain pakahtunut mit' ei itke rinta.
Muistoas ei murra aika, Taukoo ei sen pyhä taika. Kalma riisti kaikkemme, Varjo vain on elomme. Salve, salve!
Tästä haparoitsi hän ajatustensa ja muistoinsa pimeydessä, jota hän ei voinut valaista. Vihdoin oli Akselinpojan kuitenkin aivan mahdotonta selvittää sitä, mitä sitte aamun oli tapahtunut. Merkillinen laulu oli vielä elävästi hänen mielessään, mutta sanoja: "Sä murra leipäsi maistamatta, Vesikin jätä nauttimatta," ei hän voinut selittää.
Ja vaimo sanoi: 'Mitä se merkitsee, mitä sinä tunnet ja ajattelet! Sinä et koskaan voi tehdä mitään! Ja mies sanoi: 'Oi vaimoni, tue minua, elä murra minua! Minulla ei ole tässä asiassa muuta kuin yksi tie, johon valo paistaa. Vaimo sanoi: 'Sinä olet hyvin epäystävällinen, etkä ollenkaan välitä mitä ihmiset meistä sanovat! Ja vaimo itki katkerasti ja poistui huoneesta.
Se näyttää hetken liikuttavan mieltä, vain hetken aikaa; kuluttua sen tylynä kääntyy hän ja viitaten avoimen sylin pois hän luotaan kieltää. Hylätyn ääni vihdoin värähtää kamalan kolkosti kuin huokaus maasta: "Oi murra, veli, rinnastasi jää, äl' ylenkatso turvan etsijää, ja kuolemaan äl' onnetonta raasta." "Oon syynpää.
Päivän Sana
Muut Etsivät