Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
"En minä ole enää niinkuin ennen... Murheeni, iloni, kaikki ovat muuttuneet... Minä tahtoisin ... niin, mitä tahtoisinkaan?... Tahtoisin olla lapsi, viiden vuoden vanha..." Mutta kuin yö oli mennyt, niin haikea mielialakin oli mennyt. Aamulla oli jälleen silmissä tulta, liikkeissä vallatonta suloa, äänessä hopean helevyyttä. Rakkaus toivoo aina ja aamulla oli kaikki entisellään.
Sen jälkeen jatkoi hän taas puhettansa: "Jos tämä ikävä tapaus vähimmälläkin tavalla synkistäisi teidän onneanne tulevaisuudessa, niin olisi murheeni siitä verrattoman suuri. Kuitenkin toivon, että tämä pahan mielen pilvihattara niinä ilon päivinä, joita nyt käytte nauttimaan, pian haihtuu muistostanne. Me eroamme nyt ainaiseksi. Eläkää onnellisna rouva vapaaherratar!"
"Eilen maksoi herra Coe palkkaneljännekseni, eikä sanonut enää tarvitsevansa minua kuin kuukauden; saisin siis hankkia toisen sijapaikan. Kas tämä, Margery, on murheeni." "Sepä oli huono uutinen", vastasin, "vaan tiedäthän minulla aina lohdutussanoja löytyvän: 'huoli huonoksi tekee, murhe muita mustemmaksi'. Odota vähän aikaa niin näet kaikki hyväksi kääntyvän."
Siitä aamusta saakka minä en ole murehtinut sitä, josta Hugh ja Ewelyn molemmat niin paljon pitävät. Oi kuitenkin! Tätä Hugh on monet vuodet toivonut! Ainoa murheeni on, etten ole likimainkaan Hugh'ia ja hänen rakkauttansa ansaitseva. Mutta Jumala voi tehdä minut semmoiseksi aikaa myöten. Minä luulen, ettei kenelläkään ole ollut niin monenmoista onnea ilonmaljaansa sekotettuna kuin minulla.
Tristan, jos olisin saanut puhua kanssasi edes yhden kerran vielä, en välittäisi kuolemasta. Ystävä, jos en pääse luoksesi, tapahtuu se siksi, että Jumala ei salli sitä, ja se on suurin murheeni. Kuolema ei merkitse minulle mitään; koska Jumala niin tahtoo, otan sen nöyrällä mielellä vastaan; mutta, ystäväni, kun sinä saat sen tietää, sinäkin kuolet, minä tiedän sen.
Ja niin minä tulen hänen luokseen ja rukoilen häntä ja, kun katselen kirkasta, sinistä taivasta, luulen usein näkeväni Jumalan valtakunnan ja pienten lasten joukkoja hänen istuimensa ympärillä." "Tämä olisi siis puhtaampi taivas kuin Olympon", lausui Cineas. "Ja kun minä olen murheellinen, rukoilen häntä ja hän poistaa kaikki minun murheeni."
Ei voiton kannel sinusta koskaan soi, Ei mainees' muiston siivillä lennä; Oi Le, käs'vartes' varahin lakastui, On tyttönen kuolos' laulaja vaan. Ei hänen äänens' kuin runoniekan soi, Sä siit' et viihdy, pilvien haamu. Murheeni ei sun mieltäsi paina, se Oihonnanpa ei oo, armahas' ei Soi, lauluni, kuin tuulonen kankahan! Sua kuule, vastaa sulle ei kenkään.
Sua onnessa tuossa en häiritseis, Vaikk' katsees kylläkin murheeni veis Pyhän, puhtaan uinuthan unta. Ihastella mun kainoutta sentään suo, Jota kertovi kasvosi kaunihit nuo Sydän lie myös valkeempi lunta.
Tätä ajatellen astuin huoneeseen, sanaakaan sanomatta otin muorin vanhan katkismuksen hyllyltä ja aloin lukea niin joutuisasti kuin taisin, vaan kun olin kankeampi kielestä, niin eipä käynytkään minulta puoleksikaan kuin Loviisalta. Siitä minä huolestuin ja sanoin julki murheeni. Kuinkahan mahtanee minun käydä kinkerissä, kun en taida niin terävästi lukea kun Vierimän Loviisa.
Hei, eespäin ratsuni vaahtoinen vaan! Mitä siitä, jos nauravi Pansa! Ei tallirenkejä milloinkaan runo kantanut satulassansa. Oli mullakin pienet murheeni, mut minulle niiss' oli kyllä, vaikk' ohitse kulkenut toinen ois ja ne kuitannut hymyilyllä. Oli mullakin pieni onneni, mut minusta oli se suuri, ja luulenpa, siks oli suuri se, kun se mun oli onneni juuri.
Päivän Sana
Muut Etsivät