Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
"Aivan niin, nytpä muistan; tuo tyttö parka oli teidän entinen leikkitoverinne, Thornton; eipä ihmettä ole että olette levoton". En tiedä, havaitsiko Allingham, että ystävyyttä syvempi tunne oli murheeni juurena; ei hän ainakaan innostustani ollut huomaavinaan, vaan jatkoi: "Mitä teidän joutilaana-oloonne tulee, ei siihen mitään syytä ole, koska te olette juuri se mies, jota kaipaamme.
Tuo on tehnyt kovin kipeää sydämelleni, mutta minun on täytynyt kaikissa vai'eta ja mykkänä kantaa raskasta suruani. Minä en kestänyt sitä ankaraa sydämeni tuskaa, joka jo kauan, yötä ja päivää on raskaana taakkana painanut minua. Minun terveyteni, voimani ja henkeni ovat riutuneet murheesta lasteni tähden ja pian ovat minun vaivani ja murheeni loppuneet.
Armost' ainoastaan Autuus meill' on, vaikka kuin Järki sanois vastaan. Mikä on ihminen, että häntä muistat! Ah, kuinka ihmeellisesti Jumala murheeni pitää! Mun mieleni ja kieleni Ain ylistäköön sitä! Hyvyyttä Herran veisatkoot Pienetkin suurten kanssa, Ja Hänen töitään tutkikoot Jokainen kohdastansa! Kiitos! Kiitos! Kiitos! Kiitä, sieluni, Herraa, ja kaikki mitä minussa on, Hänen pyhää nimeänsä!
"Se tukehduttaisi minut", sanoin. "Tarvitsen ainoastaan levähtää, virkistyäkseni sen verran, että voin mennä pois." Taistelin kovasti murheeni kovuutta ja katkeruutta vastaan, vaan en voinut heti tointua kolahduksesta, jonka olin saanut. Stefan oli aikomuksella hyljännyt minut, ei kerran, vaan kahdesti.
Ennen kuin rupean Hannun vaimoksi, ennen siskoksi Vellamon neitosille tuonne kosken vaahtoisen vaipan alle. Entä jos se olisi Ahti! Ennen muinoin oli hän ystävällinen kaikkia niitä kohtaan, jotka kärsivät vääryyttä ja tarvitsivat apua. Mitä jos minäkin uskoisin murheeni hänelle. Niin! Kun elämä on kuolemaa kamalampi, täytyy uskaltaa kaikkea.
"Kas! Eikö se käynyt, niinkuin jo sanoin, että sinun murheesi ilmoittaminen saattaisi lieventää minunkin murhettani; nyt minun murheeni on jo poistunut", sanoi Anni hilpeästi.
Minun olisi se pitänyt huomata jo aikoja ennen monista monituisista seikoista. Vaan kun mitään sellaista en ole epäillytkään, ei koskaan vähintäkään mieleeni tullut! En vuosiin enää ole pienintäkään huolta siitä tuntenut. Ainoa mitä olen ajatellut, on ollut se, että olen turhana pitänyt ne huolet, joita ennen tunsin, ja kuin tietämättäni iloinnut, että murheeni olivat turhia olleet.
Nuot armaat virren-sanat johtuivat hänelle mieleen: "Jumalass' on turvan' aina, Joka laupeudessaan Holhoo mua ainiaan, Kaikki hyvät mulle lainaa, Niinkuin isä lapselleen, Rakkahalle omalleen. Hän se tietää tarpeheni, Kaikki toivotukseni, Iloni ja murheeni, Lohduttaa mun sydäntäni, Muistaa aina armossa Mua köyhää lastansa!"
Kumminkaan minulla ei ollut vaikea saada sijaa ja matkustavaiset samassa vaunussa olivat hyvin ystävällisiä. Olin iloinen siitä että olin lähtenyt, ja murheeni alkoivat haihtua, ei niin ett'en niitä olisi enää muistanut, vaan en huolinut mieltäni niillä vaivata. Kohta tulimme maalle, joka talven aikana näytti harmaalta ja autiolta, ainoastaan paikottain oli lunta vainioilla.
Se ei onnistunut, minä erehdyin luultavasti jonkun elimen tavallisuudesta poikkeavan muodon tähden, ja seurauksena siitä oli suuri onnettomuus. Ei kukaan voi olla epätoivoisempi ja vaaranalaisempi kuin minä. Luuletteko te, ett'ei minullakin ole minun suruni ja murheeni?
Päivän Sana
Muut Etsivät