Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Surma ja kuolema se mies murhan himossa kerran päälleni ampuu. Niin erosit meistä ja ehkä näimme toinen toisemme viimeisen kerran. Niin yksi kaupaksi pantiin, toinen ehkä toistaiseksi säästettiin, sillä onhan onnemme osa seisoa myytävänä kuin naudat. Mutta mitä ei auttaa käy, se sillään olkoon, sen mukaan itseänsä asetella tulee ja muistaa, että ehtoo päivän perii. NYYRIKKI. Päivää, mies!
Mut jospa joku orja, palkkalainen On päissään tehnyt murhan, ryvettäen Näin rakkaan vapahtajan kalliin kuvan, Rukoillaan polvill' oiti armoa; Ja väärin kyllä antaa mun se täytyy. Mut veljeäni puoltanut ei ykskään, En itsekään, jok' unhotin tuon raukan, Ma kiittämätön. Ylväimmällä teistä, Jonk' elämässä tuli kiittää häntä, Ei puolta sanaa hänen elämäkseen. Jumala!
Tuo itse latva, huippu, kruunu on, Niin, kruunun kruunu murhan kilvessä; Se kurjin konnantyö on, hurjin raakuus, Verisin ilkiteko, millä koskaan Sokea, kaihisilmäinen on vimma Hellästä säälist' itkun irti saanut.
Juoseppi oli nyt lähestynyt kiviristille mäen alla, jossa oli juteltu erään murhan tapahtuneen vanhaan aikaan; ristillä istui yksi kaarne, huuteleva. Vähän levoton, mietiskeli Juoseppi palan aikaa; mutta heti malttanut, teki hän ison lumipallon, ja viskasi sillä kaarnetta, joka kohta lensi tiehensä. Nyt käytiin taas edespäin.
Julman murhan näin kerta, raitin hulvehillaan verta. Lapsi olin. Siit' on monta vierryt vuotta armotonta. Vielä nytkin unestani herätä voin kauhuissani. Takanani juostavaksi kuulen. Näen miestä kaksi. Takimmainen juostessansa hakkaa toista puukollansa. Aivan luona jalkojeni pakenijan henki meni. Horjui, heilahutti kättä, kaatui ääntä päästämättä.
Lausui Matti Laurin poika, Virkki Wiipurin isäntä: "Onpa linnassa lihoa, Onpa voita volmarissa, Ilman härän iskemättä, Suuren sonnin sortumatta: Uupui muinen musta ruuna, Vaipui valkia hevonen, Tuoll' on raato rauniolla, Luukontti koan perässä, Miehen suuren suupalaksi, Miehen murhan murkinaksi."
Hän ei voinut lausua sanaakaan, ja Mathieu sanoi ainoastaan: "He ovat pudonneet alas, he ovat kuolleet molemmat, kuolleet kuin Blaise." Constance ei vieläkään sanonut mitään, hän katseli Mathieutä, he seisoivat hetken ja katsoivat toisiaan silmiin. Ja Constancen katse sanoi Mathieulle kaikki, hän näki edessään koko murhan. "Viheliäinen, kuinka syvälle te olette langennut!
Niin kansa kansaan liittyy lempeästi, Kuin sisar sisarehen, veli veljeen, Ja pohjan kansa, niinkuin etelän, Vapaana valkeutta tottelee Myös silloin särkyy kahlees, ahdistettu, Ja murhan muurit valtaa rauhantyö, Maan totuus perii, loppuu kansain yö!
"Anokaamme kuninkaalta", virkkoi Lundin, "jos te minun neuvoni tahdotte kuulla, että meidän murhatun naapurimme ruumis vietäisiin St. Johanneksen tuomiokirkkoon, missä asian mukaan tulisi messuja luettavaksi joissa rukoilisimme hänen sielullensa autuutta ja tuon häijyn murhan ilmisaattamista.
Silläkö lailla tuummaat lupauksestasi päästä. Luutnantti Lindin murhasta puhutaan vielä ja veljensä sanotaan Suomessa jossakussa tappeluksessa kaatuneen. Varokaas itsenne vaan! Muistakaat etten minä tarvitse muuta kuin avata suutani ja sanoa: Minä tiedän kuka sen murhan teki ja syyn siihen, niin saisitte nähdä enkö saisi enemmän kuin viisitoista riksiä!
Päivän Sana
Muut Etsivät