Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Eipä aikaakaan kun ampui hänenkin tuo kirottu Kuuliais-Tapani, samoinkuin Juhonkin, noidutulla pyssyllä. Vihollisten vimma oli hirveä; he tietysti tahtoivat polttaakin koko talon, koska olivat tehneet pirtin permannolle tulen, mutta takassa oleva unilukkari valutti sieltä multaa äsken kaivamistaan lävistä valkeaan, että se tukehtui.
Mutta miehellä oli onni kun olikin. Kranaatin palaset eivät sattuneetkaan häneen, vaan söivät maasta multaa ja soraa tykkiniekan "suut silmät" täyteen, niin ett'ei hän nähnyt eikä kuullut, eikä saanut suutansakaan auki. Sen jälestä kuului komento: "pervaja!"
Haudalla taas veisattiin virren värsy ja pastori sanoi: »maasta olet sinä tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman» ja viskasi kolmasti multaa hautaan. Sen enempää hän ei osannut, vaan siellä se väittikin. Kädet silmillä seisoivat saattajat ja lanssihteerska kasteli vähän väliä sylellä silmiään ja pyyhki.
Mitäs kulta muuta on kuin multaa! Laulu N:o 9. Hyvästi ihmiset, hei, Ne mun onneni vei, Olen konkurssilainen! Mut kyllä ma sen Pahan pöyhistelen, Kell' irvinen, Suu mulle on vainen! JOB ja MERIMIEHET. Majuri, hei, terve sa, J. n. e. Majuri, hei, terve sa, J. n. e. EDELLISET. VESTERKVIST ja TILDA. Herra! Vesterkvist Mikä on, appiseni? Kummellund. Voitteko katsoa minua kasvoihin punehtumatta?
Meikäläisiä ei saisi ikinä sovinnossa elämään, sanoi kiukkuinen äijä. Heti syntyisi tappelu, sanoi valkopartainen ja naurusilmäinen äijä. Sitten vielä: kuinka olisi maa jaettava laatuunsa nähden, sanoi Nehljudof, miksi toiset saisivat mustaa multaa, toiset taas savea ja hiekkaa. Pitäisi jakaa osuuksina kaikille yhden verran, sanoi muurari.
Kun ensimmäinen lapiollinen multaa saavutti arkun, säpsähti nainen; hänen rintansa vetäysi kokoon. Liikkumatta seisoi hän sitten, katsellen miten arkku multaan vähitellen katosi. Jo oli arkku kätkettynä; lapiollinen multaa vielä, eikä näkyisi mitään enää. Isä heitti sen lapiollisen, mikä puuttui. Nuorukainen oli ijäksi maan päältä kadonnut. Nyt liikkui nainen.
Mummo, jos suinkin voit, niin paranna hänen silmänsä, muuten en koskaan enää saa rauhaa. HELKA. Minkätähden sinä hänen silmiinsä multaa heitit, lapsi? HOMSANTUU. Kun minulla on niin paha luonto, mummo. Minä vihasin häntä, raivokkaasti aivan, ja minä tahdoin saattaa hänet turmioon. Olisi vain ollut ase kädessäni, varmaan olisin hänet kuoliaaksi lyönyt.
Se haisteli multaa ja kaivoi maasta makealle hajuavia juuria; ja Miranda, pannen merkille niiden varret ja lehdet, oppi pian tuntemaan kaikki lähiseudun syötävät juuret.
Ensiks Aineias päin suuntasi välkkyvän peitsen, sen toki huomasi Idomeneus sekä väistihe tieltä; kenttään iskeytyi Aineiaan vankuva keihäs, jonk' oli lentoon suunnannut käsi jäntevä turhaan. Uumiin Oinomaon nyt Idomeneun kävi peitsi; puhkaisten sovan miehustan, läpi suolien työntyi kärki, ja maahan suistui mies, käsin kourasi multaa.
Ei pysynyt enää pystyssä uhma, petti ryhti, hervahti vanhan selkä, ja Kauko lyykähti maahan, käsin silmänsä peittäen. Löivät vielä lyötyä miestä, häpäisivät ilkein elein ja saastaisin sanoin, raapien maasta sammalta ja multaa ja nakellen sitä lakittomaan harmaaseen päähän ja itkusta hytkyvään selkään.
Päivän Sana
Muut Etsivät