Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Tok' jälleen toivoin, metsää kaadoin Ja maata kuokin, suota raadoin, Ja suosta löysin aartehen: Näin kullan kiillon mudassa Ja aloin tuota huuhtoa En saanutkaan kuin multaa Ja hiukan kiiltokultaa. En rikkautta löynnytkään, Vaan köyhyyttä jäin kärsimään. Jo petti uni kultainen!
Sitten tarttui hän lapioon ja sulkien silmänsä lapioi mustaa multaa rakkaan vainajan peitteeksi. Neljännestunnin kuluttua oli hauta täytetty. Sitten asetteli hän nurmiturpeet vanhoille paikoilleen, poisti huolellisesti liian mullan ja ympärinsä sirottuneet kukat, ja kun aurinko nousi, olisi se turhaan saanut etsiä paikkaa, jossa Reginan ruumis lepäsi, ilmottaakseen hänelle päivän tuloa.
Vuoren juurella on onkaloinen, Sinne luonnon pieni päiväväki Multaa kankkimahan riennätteli: Sinne pieni kastemato kulki Kulettaen maata muassansa, Hyönteinenkin liiti ilman teitä, Kantoi sinne pienen kortisensa, Ilman lintu kantoi siemenyisen
SIGURD. Oikeassa olet; olisi liian aikaista; istukoon hän vielä itsekseen. Niin vahva oli hän vielä eilen, nostaessaan Thorolf'in ruumiin hartioilleen; vahva oli hän hautaa kaivettaissa; mutta kun viimeinen hänen pojistaan sinne laskettiin ja multaa sekä kiviä heitettiin niiden päälle, silloin suru hänen voimansa mursi, silloin hän masentui.
Iso musta härkä oli noussut ylös makuultaan, raapi jalallaan maata, heitti multaa sarvillaan ja lähti karjan jäljessä metsään painumaan. Jouko oli varma siitä, että nyt se lähtee sanaa viemään. Etkö antaisi minulle ruokaa? pyysi Reita. En anna, sinä olet isän kiroissa. Ei minuun hänen kironsa pysty. Mutta minuun pystyy.
Teill' avaa silmänsä, kas, kukka vieno Ja teitä siunaa oraat hentokaiset! Oi, hienosti noin vain nyt vihmoellen Te kastelkaa maan multaa päivä, kaksi! Ja silloin kasvaa vilja karskahdellen Ja mieli synkinkin käy valoisaksi! KES
Tavara ja kulta kuin multaa mitä ne auttavat minua en ole voinut itselleni ostaa ainoatakaan onnellista hetkeä. Jonkun ajan kuluttua, kun jaksan jotakin ajatella, tahdon mennä alas Imst'ille ja laillisesti jättää omaisuuteni Joosepille.
Leif lipui, vieritti kanssaan kiviä, hiekkaa ja multaa; hän lipui lakkaamatta ja yhä sukkelammin. Kaikki kääntyivät pois, ja sitte kuulivat he takanansa rapisevaa ja rytisevää ääntä sekä vihdoin raskaan putoamisen, niinkuin kappaleen märkää maata. Kun he jälleen rohkenivat katsoa sinne päin, makasi Leif siinä musertuneena, tuntemattomana. Tyttö makasi tunnotonna kivellä; isä kantoi hänet pois.
Hän kuljeskeli vainioita myöten, vaan ei katsellut perunoita eikä ruohoja; ainoastaan mustaa multaa. Hän mietiskeli millä lailla saisi rikotun välin hänen ja Arne'n kesken eheäksi jälleen. Arne tuli häntä vastaan, vaan ei nähnyt eikä kuullut mitään, mietiskeli vaan kuinka hän saisi eheäksi jälleen tuon rikotun välin hänen ja lukkarin kesken.
Kaatui mies rytinällä, ja kalskui yll' asevasket. Forkys, Fainopsin uropoika kun karkasi vastaan suojana Hippothoon, hänt' Aias uumihin iski; puhkaisten sovan miehustan läpi suolien työntyi peitsi, ja maahan suistui mies, käsin kourasi multaa. Väistyivät esitaistelijat sekä loistava Hektor; valtaan riemuavainpa akhaijein jäi urot kaatut Hippothoos sekä Forkys, heilt' asut kohta he riisti.
Päivän Sana
Muut Etsivät