Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. marraskuuta 2025
Tätini vimmastui niin siitä kylmäkiskoisuudesta, jolla Miss Murdstone katsoi ympärillensä, että minä todella luulen, että hän oli kokonaan kangistunut eikä kyennyt sinä hetkenä syöksähtämään ulos tapansa mukaan. Murdstone itse.
"Minun mielestäni jalostamme kauppaa yhtä hyvin me talonpojat." "Noh! noh! miss Marguerite" sanoi Obenreizer. "Muistakaa että puhutte ylpeässä Englannissa." "Minä puhun ylpeällä totuudella" vastasi hän ja asettui jälleen levollisesti työhönsä "enkä ole Englantilainen, vaan Sveitsiläisen talonpojan tyttö." Lauseessaan oli jotaan, asiata päättävää, jota vastaan Vendale ei tahtonut väittää.
Ja tässä, täss' on tämä maa, sen näkee silmämme; me kättä voimme oientaa ja vettä, rantaa osoittaa ja sanoa: kas tuoss' on se, maa armas isäimme. Jos loistoon meitä saatettais vaikk' kultapilviä, miss' itkien ei huoattais, vaan tähtein riemun sielu sais, ois tähän köyhään kotihin halumme kuitenkin.
Kun äitini tuli alas suurukselle ja aikoi laittaa teetä, tokaisi Miss Murdstone häntä huulillaan poskelle tämä oli mitä suudelman tapaista hän sai aikaan ja lausui: "Nyt, Clara ystäväni, olen tullut tänne, niinkuin tiedätte, päästääkseni teitä niin monesta vaivasta, kuin mahdollista.
Ma heille: »Synnyin, kasvoin kaupungissa suuressa luona kauniin Arno-virran, ja asun ruumiissa, miss' aina asuin. Mut keitä itse, joiden poskipäille niin suuren tuskan nään ma tippuvaksi? Ja mikä päällänne tuo kiusa kiiltää?» Yks heistä virkkoi: »Nämä keltaviitat lyijyiset ovat ja niin raskaat, että näin vaakojansa vapisuttelevat.
Minä siesin, ja minä olen sietänyt paljon Mr. James'in puolelta, mutta hän loukkasi minua liiaksi. Hän löi minua. Koska tiesin tuon onnettoman eripuraisuuden hänen ja hänen äitinsä välillä, ja mimmoinen äidin mielentila luultavasti oli, tulin omin päin kotiin Englantiin ja kerroin ". "Rahaa vastaan, jonka minä maksoin hänelle", sanoi Miss Dartle minulle.
Mut kahlein kiinni kotiin jäin, oi, haavat polttaa sydäntäin! Mua ahdistaa ja vaivaa nuo, kun nyt sun jätän, Ayrin vuo! Hyvästi, Coilan vuorimaat ja laaksot, kankaat, viidat, haat, miss' suru viipyy, saattaen taas lemmen muistot mielehen. Sees olkoon, ystävä, sun ties! Myös sulle rauhaa, vihamies! Oi, kyynelveet ei hoivaa suo: Hyvästi, armas Ayrin vuo! Pois Intiaan tule, Meeri!
Hän virkkoi: »Vääryyttä ei mulle tehty, tään pääsyn vaikka monta kertaa kielsi hän, joka henkilön ja hetken määrää. Tahtonsa näät on tahdost' oikeasta. Mut kuut' on kolme nyt hän tänne tulla sovussa suonut jokaisen, ken tahtoi. Minäkin, joka meren äärell' olin, miss' suolaiseksi Tiberin käy aalto, sain armon hältä päästä purtehensa. Taas suulle virran tuon hän siivet suuntaa.
Hänt' tutki helpoista ja vaikeistakin, jos tahdot kohdista sen Uskon, joka soi muinoin voiman sulle merta käydä. Häll' onko rakkaus, toivo, usko vankka, sa ilmi saat, min silmä sinne kantaa, miss' seikat kaikki selvään kuvastuvat. Tää valtakunta kosk' on kansoittunut kautt' uskon toden, hyvä on, häll' että on tilaisuus sen ylistystä laulaa.»
Teill' ovat aina rauhan sanat suussa, Mut julmuus ynnä vilppi sydämessä! Vai julistatte rauhan sanomaa Ja armon sanaa! Ha! ha! ha! Miss' ompi Se tölli, jost' ei rauha luopunut Kun veri-jumalanne astui sisään? Ja armonne, te kehnot lasten-varkaat! Ei siedä kerskaamista! Sallimus Ja onnen puuska teitä auttanut On tähän asti. Mutta vartokaa Kun koston kuuma päivä koittaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät