Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. lokakuuta 2025
"Vaan miten voimme toisiamme ymmärtää?" sanoi kuningas. "Osaatko kirjottaa, veikkoseni?" Orja taas nyykäytti myöntävästi päätään. "Antakaa hänelle kirjotuskalut", sanoi kuningas. "Ne olivat isäni teltassa paremmin saapuvilla kuin minun, mutta niitten täytyy täällä löytyä jossain, ellei tämä polttava ilman-ala ole kuivanut musteen. Tämä mieshän on jalokivi, on musta timantti, Neville".
"Onpahan eräs rautatien seppä täältä." "Olkoonpa waikka waan seppä, mutta sangen siisti ja miellyttäwä mies hän on", sanoin minä melkein tietämättäni. "On, komea mieshän se on onhan se", sanoi tuttawani. "Ja sangen siiwo mies", jatkoi hän towin waitiolon perästä. "Onko tuo nuori nainen hänen waimonsa?" "Ei, ei se ole." "Sisarko?" "Eipä sisarkaan." "No tottapa hän joku on; morsian, wai?"
Emma tulee, viittaa häntä tulemaan porstuaan, vetää syrjään, sanoo: »Naimin mieshän on kuollut mehän emme nyt siis voi mennä naimisiin.» Kuka minua jostain tarkastaa? Kuka seivästää minuun tutkivan silmän? Hän näkee Laurin katsovan häntä porstuasta. Häntä lyödään reippaasti olkapäälle. No, lähdepäs sitten vihille, morsian siellä jo valmiina odottaa, Helander se yhä leikkiä laskee.
Vaan Pekka yksin tiesi mistä kamalasta kohtalosta Mokki hänet vieroitti, kuin se tulla luikki hänen jälessään sinne latoon. Pekka rykäsi pari kertaa ja sanoi: "Hyvä mieshän se on." Vaan poriseva nuoriso vaikeni pirtissä oven suusta lähtien. Sisään astui Vesalainen emäntineen. Vesalaisen kuivakka muoto oli nuortean näköinen, ja emännän silmät loistivat kirkkaina.
Edelliset. Anteeksi, arvoisa herrasväki! Häh! Kuka siellä? Heikkinen. Minähän tässä vaan olen! Mieshän se onkin! Sehän on kirjanpitäjäni! Heikkinen. Neitiseni! Minä tulen toivon ja rakkauden siivillä. Karoliina. Minunko luokseni? Heinonen. Tuoko se onkin? Heikkinen. Teidän äitinne on sanonut, että olette hyvin rakastettava.
Kuin kilpikonnat he käyvät, taas joukkoni jälkehen jää." Mut silmäns' sammuvan auki nyt luo korpraali, kun kuulevi sen: "Vait, herra, ei paikallaan puhe tuo, häpeästä ei nyt sovi haastaa. te urhoja johditten." "Väki muu jos näin olis ryntäillyt, niin monta ei sortunut ois. Joka mieshän meistä on kaatunut nyt, etupääss' oli Vaasan joukko, siis sen tuli korjasi pois."
"Mies minä olen ei pidä ampua, mieshän minä olen", rukoili hän surkealla äänellä, mutta kun Kalle yhä vaan iski eikä helpoittanut, niin sai kuoleman kauhistus hänen säärensä viimeinkin liikkeelle. "Ehkä se ei laukeakaan ehk'ei Jumala sen annakaan laueta" ennätti hän aatella ja kursasi viidakosta polkua kohti. Sille kerran päästyään kirmasi hän eteenpäin kuin tallautunut hevonen.
GUNNAR. Kieroja lauseita kuulin kaikkialla; käytöstäni Kårea kohtaan sanottiin epärehelliseksi; hm, sanottiinpa muutakin, jota en saata kertoa; häväisty mieshän olen minä; onhan minun sanottu tehneen konnan-töitä; nyt pidetään häpeänä yhtyä minun kanssani asioihin. SIGURD. Kauvan ei sitä häpeänä pidetä; vielä ennen iltaa on miehistösi kylläksi suurilukuinen, voidaksesi lähteä Kåre'a vastaan.
Isäntä, kun tuli päivätyö-viikot, tyytyi siihen että Taavetti ne suoritti, hän ei pitänyt väliä, kun torpasta vaan oli mies niityllä, ja mieshän Taavettikin oli, vaikkei vielä henkirahaa maksava. Mutta vaikka isäntä ei enempää vaatinut, niin ei Esteri kumminkaan isäntää jättänyt ilman hyvitystä, vaan kävi lisäksi viikon peltoa leikkaamassa, josta isäntä oli erittäin kiitollinen.
Minun pidollani siitä on hevonen tullut eikä sinun", sanoi Jormalainen, enemmän salissa olijoille kuin Pehkoselle. "Humalaan juonut itsensä", jatkoi hän pöytään palattuaan, "vaikka siivo mieshän se on muuten." Kuului olevan Jormalaisen torppari. Siltä oli ostanut Liinaharjan varsana, eikä olisi silloin luullut siitä tulevan hevosta minkäänlaista.
Päivän Sana
Muut Etsivät