Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. marraskuuta 2025
"Ei tuo vielä kumma liene, Ei ime väheäkänä; Kohta kuulet kummempia, Vieläki imehempiä: Antoi hanhi siivet mulle, Lakia laajat lentimensä, Niillä lennin löyhyttelin Yheksän meren ylitse, Meripuolen kymmenettä; Lennin maille vierahille, Tulin tuntemattomille, Sinisen salon sisähän, Vaskisehen varvikkohon.
Jos katse sitte kohtaa niitä korkeita multavalleja, jotka mahtavien muurien tavoin rajoittavat ja aitaavat maan meren puolelta, ja jotka monilla haaroillaan kaukaa mereltä pistäytyvät, niin aavistetaan, että nämä hedelmälliset ruohotasangot eivät ole vaivatta syntyneet, ja että hyrskivä länsimeri tuolla edustalla on vihollinen, jota vastaan asukasten täytyy olla kamppailuun varustetut ei ainoastaan enemmän maata voittaakseen, vaan myös säilyttääkseen sen, jota he vuosisatain kuluessa ovat voittaneet ja rakentaneet.
Hän viipyi yhä kesäansio-retkellään pohjolan tukkitöissä. Työnjohtajana kun oli, niin ei päässyt irti, ennenkun kesätyö kokonaan loppui ja lautat meren suulla saatiin varustelluksi oikein talviteloilleen. Ikävä isää vähensi usein lapsiltakin iloisuuden. Manti se aina salavihkaa silloin tällöin itkeä pihauttikin. Mutta kun se ei sillä parannut, niin täytyi tyytyä. Ja siinähän se aika kului.
Itse hän kammiohon sulotuoksuiseen meni, kussa sidoniattarien oli kirjaamat koruvaipat, jotk' ol' Aleksandros jumalainen Sidoniasta tuonut tullessaan meren aavoja halkovin haaksin, noutamatiellä kun hän Helenen oli korkeasynnyn. 292 Noistapa vei Hekabe nyt Athenen palvehiks yhden, sen, joka suurin koolta ja kirjailult' oli kaunein, välkkyvä niinkuin tähti; se pohjimmaisena piili.
Semmoistahan se on näiden Limingan monien jokien kanssa, ett'ei niistä ole muuta kuin pahaa mieltä. Kun on joki joessa kiinni, niin mitä sitä kalavedeksi asti joka jokeen vettä piisaa? Mutta, mikä tuon meren kuivaa?
Virttä toista tuulet toivat, meren aaltoset ajoivat. Linnut liitteli sanoja, puien latvat lausehia. Ne minä kerälle käärin, sovittelin sommelolle. Kerän pistin kelkkahani, sommelon rekoseheni; ve'in kelkalla kotihin, rekosella riihen luoksi; panin aitan parven päähän vaskisehen vakkasehen. Viikon on virteni vilussa, kauan kaihossa sijaisnut.
Nyt kuusten hän hiljaa kuulee yli huojuvan harmajan pään. Nyt kuuset ne hiljaa kuiskii yli vainajan valkopään Oi, tiedätkö impeni, miksi taas muistan ma tarinan tään? Sua katselen silmin ma huikaistuin kuni kaunista sateenkaarta, sua silmäni sulkien muistelen kuin meren laskija lehtosaarta.
Vaan meren äärtäpä astui nyt jumalainen Akhilleus, valtavin äänin huusi, ja luo urot riensi Akhaian, myös nekin joill' oli valkama ain' olopaikkana muuten, laivojen ohjaajat, peräairojen haltiat kaikki, muonitusmiehet myös, väen ruokkijat laivojen luona, kaikki ne riensi nyt koolle, kun näyttihe taasen Akhilleus, kauan olleet nuo polokamppailusta jo poissa.
Ei minun mieleni tee kuolla, sanoi kalastaja, ja koska olet maannut tuhatkahdeksansataa vuotta meren pohjassa, niin saat maata siellä vielä kauemminkin, aina tuomiopäivään asti. Enkö minä pyytänyt sinua armahtamaan itseäni, mutta välititkö sinä minun pyynnöstäni? Sentähden Jumala antoi sinut minun valtaani, jotta saisit ansaitun rangaistuksesi. Kuulehan, sanoi henki.
Tuntien purjeista isänsä laivan tappoi Medeia pikku veljensä, viskoi paloitellun ruumiin mereen ja asetti pään ja kädet kalliohuipulle meren rantaan. Kauhistuksissaan ei Aietes nyt huolinut muusta kuin poikansa jäsenten kokoamisesta, voidakseen ne haudata, Siten jäi takaa ajaminen sikseen. Mutta Medeia ei saanut mitään iloa rikoksestaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät