Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Etpä silloin laajoin laula, Etkä aivan pitkin piuska, Kun sa kuolet kurja kieli, Katonet katala raukka; Kun on suussa surman suitset, Surman päitset päälaella, Kaulassa Manalan kahle, Tuonen ohjat olkapäillä. Laula, laula kieli keito, Suu kurja suun pakaja!
Kaikki toiveet oli sortuneet, kaikki ilo kuollut. Tuntui kuin olisi tuuli Manalan mailta käynyt ja puhaltanut kuolemaa ei ainoastaan vainajaan vaan henkiin jääneisiinkin. Illalla, joka oli aijottu meidän häittemme vietoksi, päästettiin sisälle vaan papit. Heille selitettiin tapahtumat. Täysi työ oli heillä lohduttaessa surevaa leskeä ja tämän onnetonta tytärtä.
Tuo viimeinen kamala yöllinen tapahtuma oli vaikuttanut niin syvän hiljaisuuden koko miehistön keskuudessa, että kaikki olivat kuin jonkun salaisen, kamalan tuomion alaisia. Kaikki liikkuivat hiljaan, ääneti, pelonalaisina, ikäänkuin aaveiden tahi manalan henkien keskellä. Vihdoin koitti se päivä, jona New Yorkin kaupungin piirteet ilmaantuivat silmiemme eteen.
Olisi voinut luulla häntä Manalan haltiaksi, Tuoneksi, sen auringonsäteen valaisemana ja sokaisemana, jonka Lemminkäisen äiti oli osannut houkutella alas hänen pimeään valtakuntaansa. Joku oli tullut sisään ja astui varjosta uunin hiilloksen hohteeseen.
He silmäilivät ylös noihin hehkuviin kasvoihin, paholaisemaisesti kauniit kaikessa kesyttömyydessä, langenneen enkelin kasvot, jumalallinen ilmestys. Nämä ne olivat kasvot, joit' Olga jo lapsena aavistanut oli. Hän tuohusti ne jollain manalan tulella, joka myrkyn tavoin virtas heidän suonissaan.
Vietyään tyttärensä vähän syrjemmäksi tempasi Virginius puukkonsa ja pisti häntä sillä rintaan, sanoen: "Ainoastaan tällä tavalla voin pelastaa sinun kunniasi, lapseni." Sitte kääntyen Appiuksen puoleen lausui hän: "Tällä verellä vihin minä sinun pääsi manalan jumalille." Puukko kädessä tunkeutui hän väkijoukon läpi pois ja läksi leiriin.
Mä syntynyt oon Olympon mailla, Oon taian-taitaja vertaa vailla. Kuun taivahalta mä kutsua voin, Kun liikkua lauluini lumon mä soin. Mink' Egyptin taitavi oppineet, Min Persian viisaat on virkkaneet, On mun, mua kuulevi henget maan Ja aaveet manalan mahdikkaan.
Juha ei käsitä muuta, kuin että hänen täytyy saada apua lähteäkseen jälkeen ... jälkeen niin pitkälle, kunnes tavoittaa, vaikka maailman ääreen, vaikka olkoon maan alle mentävä, minne koski näytti putoavan kuin manalan mustaan kitaan.
ILMARINEN: Näinkö läksit Suomen suurin, valon sankari väkevin, Tuonen tummille vesille, Manalan alantehille? LEMMINK
Huusi vastaan taideniekka, välkkyi nuoren hengen miekka: »Jos menikin muilta usko, minun viel' ei mennyt ole, jos pimeni maani päivä, on mulla omakin päivä, tyttö kultainen kylässä, kaunokutri kartanossa, joll' on sielu silkin hieno, katse kaunoinen sametin. Unista utuisen lemmen luon mä maalle uuden aamun.» Ilkkuivat Manalan immet, tytöt Tuonen tyrskyttivät. »Voip' on miestä mieletöntä!
Päivän Sana
Muut Etsivät