Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Sanottihin soutaessa, Lassa ollen laulettihin, Sulhon saavani minunki, Sulhon suuren ja sorian; Senpä vaan olenki saanut, Saanut kun sanottihinki. Jo vainen iällä tällä Suuret sulhaset ajavat Jo tulevi Tuonen Tuomas, Matavi Manalan Matti, Joka naia nappoavi, Kotihinsa koppoavi, Ilman vöittä, vaattehitta, Ilman liinan aivinoitta, Apen paiankauluksitta, Ky'yn kirjokintahitta, Naon suikkelisukitta.
Tässä on vihjomalla viitattu eräisiin hämäränlaisiin Hērakleen taruston kohtauksiin. Hērē on Herakleen ainainen vainooja, mutta missä tilaisuudessa hän muka sai Herakleen nuolesta haavan, on epätietoista. Tämä muka tapahtui "en pylōi", jossa pylos-sanan on arveltu merkitsevän samaa kuin pyloi = portti, ja tuntuuhan luonnolliselta, että taistelu manalan vahtikoirasta tapahtui manalan uksilla.
Maailma heidän mainettaan ei muista, käy ohi heidän Oikeus ja Sääli: he jääkööt. Katsele ja astu eespäin!» Ma katsoin, näin ma lipun liehu-helman rataansa rientävän niin pikaa, että olevan näytti lepo outo sille, ja jäljessä sen ihmislauma vieri niin laaja, ett'en luullut oisi koskaan manalan maille mennehen niin monta.
Minä tiedustelin posrednikalta Eulampia Martinownaa ja sain tietää, ett'ei hänestä ole kuulunut mitään sen koommin kuin hän kotoa läksi ja että hän luultavasti jo aikaa sitten on muuttanut manalan majoille. Niin virkkoi posrednikka ... mutta minä olen vakuutettu siitä, että minä näin Eulampian, että minä kohtasin hänet. Asia oli seuraava.
»Minulla ei ole enää mitään lisättävää», velho virkkoi nauraa hohottaen, »sillä sinun kiroukseesi joutuu myöskin rakastajattaresi mukaan. Ja sitäkin paremmin, kun hänen huuliltaan kuulin nimesi ja tiedän nyt, millä nimellä sinut manaan Manalan hengille.
Näät mikään järjen työ ei kestä iki, kun ihmismieli ijäisesti muuttuu taivaiden vaihteluiden tahdon mukaan. On luonnon työ, ett' ihmisell' on kieli; mut millainen, sen luonto jättää teille niin tehtäväks kuin teitä huvittavi. Manalan kuiluun ennen kuin ma astuin, I oli maailmassa korkein Hyvä, Hän, jolta onni on mua ympäröivä.
Mut yhtä kaukana on lohdutus Kuin manalan on mailta siunaus. AARON. Titus Andronicus, tään sanan sulle Tuon keisarilta: poikias jos hellit, Niin Luciuksen, Marcuksen tai sinun Kätensä tulee jonkun katkaista Ja lähettää se hälle; palkaks siitä Hän tänne poikas elävinä laittaa Ja heidän rikoksensa anteeks suo. TITUS. Oi, keisar' armias! Oi, rakas Aaron!
"Jo syövät manalan matkamiehet," vastasi isäntä; "mutta annetaanpa heidän rauhassa syödä ja kylpeä; mennään me navettaan karjaa katsomaan." Navetassa tehtiin myöskin taikatemppuja, joita silloisilla ihmisillä oli tapana tehdä, ja joita emme katso tarpeelliseksi tässä kertoa. Mutta mitäs olivat nuo manalaiset saunassa syöjät?
Vaan jok' on kohalla kesken, Jos sen vyöllä vyötteleisin, Ei vyöhyt pitäisi'känä, Vyö kaheksi katkiaisi. Sepä huoli keskimäinen Se syäntä maitelevi, Viepi vienosen manalle, Iän nuoren tuonelahan. Paha panna'ki olisi Hiekkahan heliä silmä, Multihin muhia muoto, Kasvo kaunis kankahasen, Tuonen toukkien torua, Manalan matojen syöä. Maassa mieleni matavi.
Nyt on tullut minun vuoroni, sanoi hän, kun istahdin hänen vuoteensa viereen, ja minä jätän sangen mielelläni tämän elämän. Sen jälkeen kun veli raukkani ja sinun sisaresi niin äkillisesti kutsuttiin manalan majoihin, ei minulla ole ollut mitään oikeata iloa en ole koskaan voinut saada surulleni lohdutusta. Tuolla ylhäällä saan heidät kaikki nähdä.
Päivän Sana
Muut Etsivät