Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Minä rakastin häntä niin kiivaasti, ett' unhotin taistelun, mutta nyt on se alkanut uudelleen. Oli ainoastaan aselepoa, ei rauhaa, ei!" "Lapsukainen, lapsukainen," virkkoi vanhus, "maltas, älä sano enempää! Tuo on hänen äitinsä luonto." "Ja onko tämä seuraava hänt' asti kuolemaan? Onko hurskas miel'paha ja halveksiminen tuomitseva minun rakkauteni sammumaan?" "Halveksiminen on raskas sana.
"Katsos vaan vanhaa metsänvartiaa", sanoi ukko Witt, "nyt hän panee torven huulilleen, nyt puhaltaa hän, katsos, kuinka kaikki kokoontuvat yhteen ja Mats seisoo siinä kuin härkä. Maltas, nyt ampuu hän koe-laukauksen!" "Eihän hän sentään mahtane olla niin hullu, että ampuu", sanoi Swart, "onhan hänellä paholaisen luodit pyssyssään! Ei voi koskaan tietää, minne semmoiset lentävät". Maks tähtäsi.
No, Frits, istus nyt poikani...» »Ei, naapuri», sanoi ukko Witt, »maltas vähän! Anna Kallen kirjoittaa, hän sen osaa; olihan hän ensimäinen lukkarin koulussa.» »No, istu sitten, Kalle!» sanoi Swart. Kalle istui ja Swart saneli hänelle, mitä hänen piti kirjoittaa, ja kun hän oli lopettanut, sanoi Swart: »Kas niin, poikani! No, lues nyt, mitä olet kirjoittanut!»
Nuo kelpo Sveitsiläiset! pelottomia, kiukkuisia, kauheita ... maltas! juuri kuin nämä koirat ... ja nuo toiset, ahdistettuja, voitettuja, hätääntyneitä, juuri kuin nämä rotat... Has! has! purkaa, tappakaa niitä!... Niskaan vaan! ystäväni, lemmittyni, kelpo rakkiseni! Ne ovat muka vahingollisia eläimiä, juuri niinkuin nekin siellä Granson'issa ... juuri kuin Granson'issa!
Vähän väliä rupesi hän puhumaan tähän tapaan: "Näetkös, Dorotea, jos minun Fritsini ei tahdo..." "Hiljaa", sanoi Dorotea, "provasti on sanonut, että te ette saa puhua". "Että vedit minun, vanhan ihmisen, ylös vedestä! Maltas vaan Dorotea, niin saat nähdä..."
"Olen kyllä lukenut." "Muistatkos, siinä on eräs kaunis kohta." "Siinä on montakin kaunista kohtaa." "Kyllä minäkin sen tiedän. Mutta siinä on eräs, joka sopisi tähän." "Veneesenkö?" "Ei, mutta tähän tilaisuuteen. Se on niin ihmeen ihana kohta." "Kuinkas se kuuluu?" "En muista kuolemaksenikaan. Vaan maltas, kielelläni pyörii... Jo muistan; se kuuluu: Vait..." "Entä sitten?"
"Maltas, kun näytän sinulle, mitä sinun pitää", huusi Rosel: "tuossa sulle!" ja hän raasti Avojalan maahan ja löi häntä kasvoihin. "Kyllä minä riisun; päästä pois!" huusi Avojalka, mutta Rosel päästi hänet muutoinkin, sillä Johannes seisoi hänen edessään, ikäänkuin maasta nousseena.
Sitten, tukahuttaen hurjan riemun huutoa, hän kääntyi ja katosi ensimäisenä paikalta, niin nopeaan kuin hevonen suinkin pääsi. Kun hän läheni sitä paikkaa, johon Troussecaille'n oli jättänyt, tämä juoksi häntä vastaan, kovasti huutaen: "Riennä! riennä! Toinen vangeistamme on karannut. Me saamme pian tekemistä linnan koko väestön kanssa! Ja maltas! aivan oikein, tuolla alhaalla, katsoppas!"
Hän, näät, oli vannonunna: 'Menen mar' monasteriin, Itken ikäni kuin nunna, Jos et nimees muuta niin. Kun nim' oli muutettuna, Piti Anni kihlat kiin'.» »Luuverman vainen? no viepä nyt hiis! Söikö jo mieheltä mielenkin riis? Opiss' oli vuotta viis Nahkansa jo heittää siis! Reijo on taas jos ma arvata saan, Maltas mä arvelen pikkuisen vaan, Reijeliin vai Reijolaan?» »Eipä niistä kumpikaan.
Sanopas nyt mulle, ollaksesi oikein vilpitön, onko sinulla ollut yhtään hauskaa päivää minun seurassani? Volumnia Webster miettimään. Eipä juuri johdu mieleen, virkkoi hän tuokion kuluttua. Johtuu vainenkin. Muistan ainakin yhden onnellisen päivän, jonka Lontoossa vietin, kirjoja ja kuvateoksia katsellen. Mutta maltas: kun oikein muistan, niin ethän sinä silloin minun seurassani ollutkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät