Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. lokakuuta 2025
"Onpa tässä herkussa varsin omituinen maku." Rouva Terning punastui ja katsahti mieheensä. "Minusta se maistuu arsenikilta", sanoi neiti ja katsoi terävästi rouvaan. "Mahdollista kyllä", vastasi rouva. "Minä en koskaan ole syönyt arsenikkia, enkä siis tunne sen makua." "Hyvältä tämä ainakaan ei maistu", sanoi setä Pietari ja pani pois lusikan.
Kovin runsaskätinen on siitä pojasta tullut, siitä asti kun hän alkoi käydä niin komeasti puettuna. Ensim. merim. Vaikka onkin rikas lanko, niin saa sitä sentään ottaa lusikan kauniiseen, käteensä. Narratkaamme häntä hiukkasen hän ei voi olla kaukana täältä.
Hellällä kädellä vei hän lusikan Tapanin huulille, ja raitis vesi näytti tätä virkistävän, hän näkyi tuntevan rouvan. Tahdotko lisää? kysyi majurinrouva ystävällisesti. En, vastasi poika ja käänsi päätänsä paremmin nähdäksensä rouvan. Samassa temmattiin ovi auki ja sisään astui kelmeä mies kasvojen piirteet vimmastuneina. Se oli Martti. Hänen katseensa kohtasivat ensiksi Ullaa.
Viimeisenä vain istua jumotti ruoti Matti, ei hätäillyt suuruksen äärestä, söi verkalleen ja tarkkaan, kaavihti laidatkin puhtaiksi ja joka puolelta lusikan nuoli ennen kuin kädestään laski.
Hän oli niin hyvillään, ettei aamiainenkaan oikein maistunut. Kuppi jäi melkein koskematta, kun hän pani lusikan pois ja meni kangaspuiden taakse penkille pitkälleen odottelemaan päivän valkenemista ja ajattelemaan, missähän asti isä mennee, jokohan olisi perillä. Vaimoväen poistuttua jäivät suutari ja rengit tupaan tupakoimaan ruuan päälle.
"Se hänen täytyisi olla!" toisti Heleena. Samassa aukeni ovi ja sairasten hoitajatar, keski-ikäinen lihava nainen astui sisälle, toisessa kädessä rohtopullo, toisessa lusikka. Hän läheni Heleenan sänkyä ja kaatoi nestettä lusikkaan, tarjoten sitä Heleenalle. Sairas nielasi joutuin lusikan sisällön. "Onko tämä teidän tytär?" kysyi hoitajatar Heleenalta, katsahtaen Elsaa.
Hän on saapa puolet omaisuudesta ja vapaan asunnon itselleen ja perheelleen, jos Olina menee toiselle." Ylioppilas kuvaili mielessään, kuinka hauskaa elämää sentään Olinan vastainen mies tulisi viettämään. Hän laski lusikan pois kädestään ja oli ravittu. Eukko piti puhelun aikana salaisesti silmällä hänen kasvojansa, ja tyytyväisyyden väre loisti hänen silmistänsä.
Minkälaisen vain itse tahdotte, sanoi Martta ja lusikan kärjellä pisteli velliä Joelin suuhun. Kun syömästä oli päästy, tuotiin olkia, joitten päälle mukana tuoduista vaatteista tehtiin vuoteet ja painuttiin makuulle. Uunissa oleva hiilusta valaisi himmeästi riihen yhtä seinää ja siihen valo vähitellen tummui.
Manatako meinaat? äsähti hän. Lautamies kallisti viimeisen kerran teevadilta kahvia, asetti sen päälle paikoilleen kupin ja muutti polveltaan lusikan teevadille. Sitten pani pöydälle kaikki, otti piipun lattialta, jossa se oli ollut asetettuna tuolia vasten, ja sytytti. Vasta kun oli muutamia savuja vetänyt, sanoi hän: Manata. Mistä hyvästä? Häh? Kenenkä asiasta? Velastako?
Tavataan! (Itsekseen, vellikattilaa liedeltä pöydälle hakien) Tavataan sitä taivaassa kerran... Luukaskin siellä vain veisaa enkelien parissa ... ja enkelit kuuntelevat silloin ja kyselevät toisiltaan, jotta onkohan tuo se hurskas ja jumalaa pelkääväinen Luukas Filemon Koikale, joka noin korkialla äänellä veisaa, niin jotta muiden ääntä ei kuulukaan. (Ottaa lusikan seinän raosta ja ryhtyy kattilasta syömään) Onkin nyt oikea jouluvelli, kun vaan olisi ... ja onkinhan sitä sitäkin... Sohvi!... Tuopas sieltä kaapista se puulasku! (Sohvi riennättää laskun. Luukas nuuhkasee ja ryyppää)
Päivän Sana
Muut Etsivät