Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Vastasi toimelias talon kaitsijatar, sanan virkkoi: "Hektor, käskyäs noudattain toden sulle ma virkan. Ei kälyn luon' ole, ei natonuorikon viehkeäverhon, ei pyhätössä Athenen hän, jumal-impeä ylhää kaunispalmikkoin kera palvoen iliotarten; suureen Ilionin meni torniin, kun hädän kuuli uhkaavan urojamme, jo voittavan aivan akhaijein.
"Kesäkuussapa keijut karkeloi, He kukkain kesken liehuu, Mut nyt syys synkkä vallitsee, Ja metsissä tuulet riehuu." "Luon' Pietari Nielsenin vietin yön, Hän lauloi tenhoisin innoin; Yli metsän ja maan, yli virran ja veen Ma seurasin henkeni hinnoin. "Kuin kuolo laulu on voimakas, Se vie vain yöhön ja turmaan. Mua vieläkin polttaa hehku tuo, Ja nyt käy tieni surmaan."
Vaan, jumal-auttajatar, avuks ennätit, irrotit kahleet, tuon satakouran Olympoon hait, jok' on luon' ikivaltain Briareos nimiään, mut kielell' ihmisienpä Aigaion oman taatonkin väkivoittaja, hänpä rinnall' istui Zeun, Kronossynnyn, mahtajariemuin. Peljästyi ikiauvokkaat, jäi Zeus sitomatta.
Hyvästi sä siunaus sitten, jää kunnia maailman, hyvästi sä ihmiskunta ja autuus taivahan, mä lapseni kanssa ennen käyn hyrskyhyn kosken tuon ja pehmeän haudan siellä näin pienoiselleni luon, kuin näännytän kuoloon häntä; ja jos jäiskin hän elämään, ikipäiviksi kannettavakseen vain äityen sais häpeän."
Vaan nepä kaikki jo luon minä liekkiin leimuavaiseen; ei sua auta ne, sillä et saa sinä uinua niissä; sulle ne suitsutkoot vain maineeks Ilionissa." Noin hän itkien virkki, ja voihkasi vaimojen parvi. Noin oli kaupungiss' iso vaikerrus. Mut akhaijit saapuen laivoilleen liki Hellespontoa laajaa erkanivat kukin haaralleen, omat kuss' oli haahdet.
Laps, huoles maiset unhota! On sulla taivas, Jumala, sa muista sielus ylkää, mi milloinkaan ei hylkää.» »Oi, äiti! Mit' on taivaskaan! Oi, äiti! Mit' on Horna? Wilhelmin luon' on taivas vaan ja häntä ilman Horna! Ah, että tänne synnyinkään! Ah, sammu, valo sielun tään! Hänt' ilman jää en eloon, käy taivahan en iloon.»
AINA. Vaan entäs minä. Lauri, mietippäs, Kuin lysti, kun mä jonkun nähdä saan, Ken viel' ei ole harmaa hiuksiltaan. Kyll' olet oikein kaunis näöltäs! Kun sinuun silmät luon, niin luulen vaan Ett' ihmiset on kaikki hyvät täällä... LAURI. Mon' onpi! AINA. Niinpä luulen! LAURI. Vaan maan päällä Ei ole kukkaa kauniimpaa kuin sä. AINA. En ymmärrä sit' ensinkähän mä. On paljon, jota en voi ymmärtää.
Kiitos hurmioista Elon viehkeän, Kiitos aamukoista Uuden aamun tän! Dolce far niente. Ma päiväni uinun ja unnun, Ma juhlia arkeeni tuon Ja unteni tunnusta hunnun Ma elolle viehkeeksi luon. Ma lemmin taas, ja ma mietin, Ma muistan ja nautin, ja nään, Ett' tuossa ma riemuja vietin, Mitä ainoita löytyikään. Pyhä valhe.
Voimaa nyt minä luon sydämiinne ja polvihin pontta, laivain laitavien tykö että te taistelon telmeest' Automedonin tuotte; ma näät yhä surmata heidän sallin, kunnes saapuvat luo lujateljojen laivain, kunnes päiväkin laskeutuu, maat yö pyhä peittää." Virkki ja uhkuamaan hevot intoa henkäsi tuimaa; kohta ne harjastaan pölyt puisteli, tuosta jo kiitäin vaunut akhaijien keskeen vei sekä iliolaisten.
Ja silloin oi! silloin ehkä hänen rinnallansa tunnustan seuraavien profeetallisten sanojen totuuden, niiden, jotka niin usein ovat elvyttäneet ja virkistäneet sieluni: «Minä luon uuden taivaan ja uuden maan, ja entisiä ei pidä muistettaman eikä mieleen johdatettaman. Vaan iloitkaa ja riemuitkaa ijankaikkisesti niissä kuin minä luon.»
Päivän Sana
Muut Etsivät