Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Molemmill' olkoon onni myötyrinä! HERTTUATAR. Ei vielä! Suru kimmoo, kun se sattuu, Ei tyhjää onttouttaan, vaan raskauttansa. Hyvästelen, vaikk' alkuun tuskin sain; Ei suru lopu, siltä näyttää vain. Terveiset veljelleni Yorkille! Niin, siinä kaikki! Mutta miks tuo hoppu? Miks kiire noin, vaikk' onkin kaikki loppu? Muistanpa vielä. Pyydän niin, mut mitä? Tyköni Plashyyn häntä rientämään.
Hän oli vaiti kotvasen. "Aina sinä vaan pyssyn kanssa hyörit! Nuorena minäkin juoksentelin samoja teitä. Mutta isä ... niin, minä kunnioitin isääni, vähän toisin kuin nää nykyiset. Isä otti ja löylytti minut ratsupiiskallaan ... ja siinä se oli sen laulun loppu! Enkä kuljeksinutkaan enää maita mantereita; sillä minä kunnioitin häntä... Hoh-hoi-jaa!" Harlow oli jälleen vaiti hetkisen.
Niin oli Alasen rouvakin taas kun nuori jälleen ja mielipä se tuohon vanhaan ukonjörötykseenkin hiukan vaikuttamaan. Ja voi hyvänen aika, kun sitä kylää sinä kesänä laukattiin ja Kalle herra se vain aina piti muassa olla lyyryneen lakkineen. Hänen tähtensähän sitä oikeastaan kyläiltiinkin! Mutta siitäkin lystistä tuli loppu niin kun kaikesta muustakin maallisesta.
Sentähden pysyikin Masinissan ystävyys vilpittömänä ja rehellisenä meitä kohtaan; hänen valtansa ja elämänsä loppu oli sama. Sitten sai hänen poikansa Micipsa yksin kuninkuuden, veljeinsä Mastanabalin ja Gulussan tautiin kuoltua.
"Se kuoli jo; eilen olivat herran hautajaiset", vastasi vanha nainen. "Ei suinkaan hän mahtanut niiden kärkkien tähden kuolla?" sanoi Elsa hyvänpäiväisesti säikähdyksissään. "Jopa, mitä tyhjää, ei se niiden tähden, vaan kun oli jo niin rinta loppu, että keuhkot putosivat vatsan pohjaan, niin elääpä sitä enään sitte", tuumi mummo. Näin sekä loukattuna että lohdutettuna poistui Elsa huoneesta.
Ja ... ja sinä tiedät hyvin että minun täytyy tehdä päätös, ja nyt; se mahtaa menettää sinun rakkautesi ja kenties minun henkeni, mutta minä olen päättänyt että meidän pitää oleman naimisissa kuukauden kululla ... tahi loppu asiasta." "Mutta täti kulta," muistutti Dora, kenenkään häntä pyytämättä, "eihän täti voi pitää häitä ennen murhevuoden loppua?"
En minä väkisin työnnä vaimoa sun syliisi, sen takaan". "No, nyt te taas taotte rautaa kovin kiivaasti", virkkoi Heikki. "Semmoinenhan aina on loppu puheistanne, te kun äistytte minuun siitä, etten tee tekoa, joka saattaisi minut onnellisimmaksi koko maailmassa, jos se olisi mahdollinen tehdä.
Hänen kanssaan läksi Laasmanni menemään, otettuaan harvasanaiset, vaan teeskentelemättömät jäähyväiset Rautalan miehiltä. Loppu. Muistelmia Hämeestä II. Lauvantai-ilta Pynnölässä. Ahhah, se oli terveellistä! Juu, se priskaa päätä ja niskaa. Mitähän tästä maailmasta viimein tulee? Kuinka niin? Kun ihmisiä aina vaan syntyy ja niin harvoin kuolee. Entä sitte? Mihin ne kaikki mahtunevatkin? Jaa.
Vaan minut Leton poika ja kohtalo surmasi julma, miehist' Euforbos; sinä, kolmas, mult' asun ryöstät. Seikan vain sanon vielä mä sulle ja paina se mielees: Erkanet koht' elon mailta sa itsekin, sillä on läsnä kohtalo torjumaton jo ja kuoleman ankara arpa: maahan Akhilleus lyö sinut, Aiakon aaluva kuulu." Noin hänen virkkaissaan tuli loppu ja kuolema tumma.
Entä jos olisin? Ajattele ja punnitse. Sinä et tiedä, minkälaista avioelämä on. Se on naiselle orjuutta useimmissa tapauksissa ainakin. Sille, joka orjaksi rupeaa. Mutta minä en ole lapsi enää, enkä liioin nenästä vedettävä entisajan nainen. Loppu huomautus pisti vähän pahasti, mutta tohtorinna naurahti sittekin komealle tyttärelleen, joka hyräillen iloista laulunpätkää suki mustia hiuksiaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät