Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
"En kyllä olen", vastasi hän tylsästi. "Milloin?" kysyi toinen. Rossiter mietti hetkisen. "Eilen aamulla. Laiturilla antoi muuan mies minulle palasen leipää", sanoi hän. Ympärillä olijat naurahtivat, kesken kauhistustaankin, miehelle, joka ei vuorokauteen ollut syönyt mitään. Rossiter otti hänelle tarjotun leivän ja söi sen, sanaakaan sanomatta.
Kovaa ja karkeaa se kyllä on ja riittää tuskin itselleni, mutta ole huoleti, äitisi kyyneleet pehmittävät sen, ja Jumalan siunaamana on siinä kylliksi sinulle ja minulle». Hän pureksi kovan leivän hienoksi ja ruokki sillä lastaan.
Heidän asuntonsa ovat niin lähellä, että jos maltatte olla nauramatta, kuulette heidän äänensä, kuulette pienokaisten sydäntäsärkevää valitusta, joiden täytyy imeä kurjuuden kuihtunutta rintaa, kuulette puutteen käsissä eläimiksi muuttuneiden miesten käheitä kirouksia, kuulette naisjoukon rähinää, jonka täytyy myydä itsensä leivän tähden.
Mutta huoneeseen tultuaankin tuntui syvä säälin tunne Pokkea kohtaan ja se Poken ensimmäinen niin rakkaalta kajahtava hirnahdus tuntui mielessä niin somalta, että vaikka oli jo nukkuma-aika, ei voinut ruveta nukkumaan, ennenkun kävisi vielä ruunikkoa katsomassa. Päätti odotella siksi, kunnes ruunikko söisi appeensa, niin veisi sille leivän ja sitä murentaissaan saisi vielä hyvitellä Pokke parkaa.
Kaikki nauroivat se savolaisten pehmeän leivän syönti oli heistä merkillistä jumalanviljan tuhlausta, kun kova oli paljon riittävämpää. Niin kuluivat päivät ja viikot alituisessa puuhassa ja uutuuden viehätyksessä.
Venäjän herra otti eväskorinsa, jossa oli vain leivän kannikka, näytti kannikkaa Mikolle, heitti sitten koriin ja surullisen näköisin kasvoin kallellapäin näytti Mikolle tyhjiä käsiään ja taas viittilöi ja pölisi sinne päin, mihin lappalaisia vietiin.
Tää kalpa välkkyy niinkuin salama, Min taivaastansa heittää jumalat Vihattaviaan musertamaan maahan, Tää Damaskussa olkoon muisto pyhä. Vaan, miehet Syyrian, on tullut ilta; Me marssikaamme yöksi Ramotiin. Ei enää meiltä kenkään sitä vaadi. Ket' olette te, säikähtäneet raukat, Te, joille Ahab runsaan leivän soi Ja teltit teetti leposijaksi, Te uskollisuutenne rikkojat?
Keinotekoisesti luotu suurteollisuus oli muka kehittynyt maanviljelyksen kustannuksella ja kotiteollisuuden vahingoksi. Maanviljelijän hätä antoi tehtaalle leivän.
Saatuansa nyt rukoustyönsä valmiiksi tuli hän, naama vaaleana ja mieli ylen äkeänä huoneesen, jupisten muutamia sanoja, joiden kaiketi piti oleman kohteliaita, mutta jotka itse asiassa olivat moukkamaisia ja tolhoja, sekä heitti pöydälle vadillisen kaalisoppaa, tehty ylen kelmeistä aineksista ja karkean leivän, karkeamman kuin mitä talonpoika köyhänäkään aikana syö.
Itse tuon sanoiksi virkin: 'En sinulle enkä muille kanna rinnanristiäni, päätä silkillä sitaise. Huoli en haahen haljakoista, vehnän viploista valita; asun kaioissa sovissa, kasvan leivän kannikoissa tykönä hyvän isoni, kanssa armahan emoni." Emo tuon sanoiksi virkki, lausui vanhin lapsellensa: "Elä itke, tyttäreni, nuorna saamani, nureksi!
Päivän Sana
Muut Etsivät