Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Vaan ei se sinullekaan ole leikin asia, kreivi, sillä minä luotan ystävälliseen ja veljelliseen apuusi, koska olet sukumme likeinen heimolainen, ja toivon saavani sinulta ne rahat, jotka ovat noille putinginsyöjille maksettavat.
*Rosmer*. Enemmänkin kuin mitä ennen olet kertonut? *Rebekka*. Niin. Enemmän ja jotain muuta. Eikö se ole kummallista, Rebekka? Ajatteles, sielussani on silloin tällöin hämärtänyt aavistus siitä. *Rebekka*. Onko? Ja sentään ? Kuitenkin sinä ? *Rosmer*. Minä en koskaan uskonut sitä. Leikin sillä vaan noin ajatuksissani ymmärräthän. *Rebekka*. Jos vaadit, niin kerron sinulle nyt heti senkin.
Silloin oli suuni tukossa ja minä, huomaten tässä ei olevan leikin tilaa, aloin hieroa sovintoa Mustin kanssa ja kysyin: "Kukas tuo vieras sitten oli?" "Kysy ihmisiltä, kaikkihan kirkkoherran tuntevat", vastasi toverini ivallisesti. "No, no, Musti, mitä sinä joutavia; ilmanhan minä vaan piloillani sanoin häntä kirkkoherraksi."
"Mutta ei minun puolestani, sinä rakas Laurini", ennätti Leena, ja hyppäsi ylös rapakosta, ja suoraa päätä Laurin kimppuun. Joukko hajaantui, ja katseli nauraen, miten Lauri ja Leena juoksivat perätysten aivan, kuin "leksisillä" juostaan. Ja vähitellen rupesi koko lauma juoksemaan samaan suuntaan, nähdäksensä leikin loppua.
Jospa hän edes olisi sitä! oli Irene huokaisevinaan. Kuinka tarkoitatte? Onhan hänellä syytä siihen. Ettekö näe, että hän par'aikaa harjoittaa silmäkurtiisia lapsenpiikani kanssa. Ai, huudahti ranskalainen. Siinä tapauksessa minä ymmärrän hänet. Tuo kaikki tapahtui tietysti aivan keveän leikin muodossa, mutta se koski kuitenkin kipeästi Johannekseen.
Ja he jäivät äänettöminä tuumimaan itsekseen: Eihän kukaan voi päästä maneesin katolle! Mutta toisakseen taas: Minnekkä ei Mylly-Pekka pääsisi? Ja näin pojilla oli edessään kaksi vastakkaista mahdottomuutta: mahdotonta kenenkään päästä maneesin katolle, mahdotonta Mylly-Pekan olla pääsemättä. Paljas-Pekka hymyillen katsoi äänettömiä poikia, että joko alkavat leikin ymmärtää.
Kun toinen pyysi omakseen, täydellisesti, kokonaan, tahtoen muuttaa leikin todeksi, silloin Annikki hymyili suloisimman hymynsä ja sanoi: "Armas, sehän oli leikkiä vain". Ja se mikä oli parasta ja hienointa siinä toisessa, se kuoli, sillä se toinen ei ollut ymmärtänyt leikkiä. Mutta Annikki ymmärsi, ja Annikki jatkoi lemmen leikkiä uuden ystävän kanssa. Mutta lemmenkin leikki kyllästyttää.
Vaan tuota, milloinka se Pasanen kutsutaan tänne, että käytäisiin pappilassa? Milloin sitten tuonnempana aikana, eihän ole kiirettä, olenhan minä jo tässä emäntänä. Sulhasmiehen innolla puhui Hemmo paljonkin ja jopa vähitellen lähenteli niinkuin leikin tavoin nykäistäkseen, mutta se Hinttiä niin inhoitti, että meni heti ulos, ja harmitti se, että hän rupesi narraamaan. Hyvällä tuulella oli Hemmo.
"Sitten minä vuorostani tahdon leikkiä sinun kanssasi, Annikkini. Suostutko ehtooni?" Annikki nauroi heleimmän naurunsa. "Sinä viehättävä, suloinen Elämäni! Tietysti suostun. Sehän on vain leikin jatkoa ikuisesti!" "Se on siis suostuttu", sanoi Elämä. Nuo sanat vielä kaikuivat Annikin korvissa, kun hän aamulla hymyhuulin heräsi vastaanottamaan äidin onnittelusuudelmaa.
Seura oli hyvällä tuulella, rupateltiin ja naurettiin, laskettiin leikkiä totisista asioista ja taas joutavista asioista puhuttiin niinkuin ne olisivat olleet totisia, ja varsinkin poissa olevat tuttavat ja ystävät sekä heidän tapansa ja olonsa olivat pilan ja leikin esineenä.
Päivän Sana
Muut Etsivät