United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sama metsämäki kuin toisessa näytöksessä. Mustalaiset istuvat piirissä padan ympärillä, jossa Esmeralda keittää lanttuja rosvoille. Preciosa vähän etäämpänä kalliolla laulaa, säestäen kitarallansa. Kaarle Moor ja Lassemaija vartioivat kumpikin puolellansa. Aurinko laskeutuu metsämäen taa, tehden kaikki punaiselta hohtavaksi. Kuutamolaulu.
Välin vaan, kun vartiat nukkuu ja tyynenä saapuu yö, Kuningattaren raukan rinta vapahammin silloin lyö, Hän silloin yölle laulaa surujansa ja murheitaan, Kadotettua kauneuttansa, vapautta ja toiveitaan.
Vilho, muistattehan, aina lauleli laulua semmoista. Samaa laulua muorikin laulaa hyräilee ja itkee samalla kallottelee ja Jumalalle haikeasti valittaa"... "Kas tuolta tulee Paavo", virkkoi Rietu. Paavo tuli nuotiolle, kädessään kattila vettä täynnä. "Ei nyt ole", virkkoi hän, oltuaan hetken aikaa ääneti, "ei nyt ole laita oikea". "Kuinka niin?" kysäsi Lauri nopeasti. "Minä kuulin Vilhon äänen".
"Minä tahtoisin kysyä jotain", sanoi Arne viimein, katseli Karia ja kaasi piipusta tuhkaa takalle "mitä sinä pidät Nils lukkarista?" "No niin! se on varmaankin viisas mies, ja lukenut mies, ja hyvä ääni hänellä on laulaa kirkossa". "Niin ja kunnollinen mies", jatkoi Arne puhaltaen piippuun, "kyllä kai hän on noin muutaman sadan taalarin omistaja?"
Eikä tarvinnut tuudittajain enää laulaa, he olivat hiljaa, että tuskin hengittivät. Pakinansa lopettivat nekin vaimot, jotka kehräsivät ja karttasivat. Kaikki jäivät kuuntelemaan tuota yhtä ääntä, joka täytti molemmat huoneet ja kuului kauas kartanolle, ja jossa ikäänkuin koko luonnon tuska ilmoille pyrki. Tiina Katri ensimmäisenä kiiruhti pihalle.
Välin sentään, yö kun tyyntyy, kun aurinko mailt' on pois On niinkuin laulua hellää ja vienoa sieltä sois; Kuningatar siellä laulaa, niin laaksossa sanotaan, Mut ken hän on sekä mistä, ei tiedä ainoakaan.
Sen sijaan hän jo kauan on aikonut esiintyä Napolissa. Sitten hän näkee unta Kreikasta. Hän tahtoo laulaa siellä kaikissa suuremmissa kaupungeissa ja vihdoin panna toimeen voittokulun Roomassa, kaikkine seppeleineen, joita »graeculi», kreikkalais-nahjukset, hänelle uhraavat. Sillaikaa voimme me vapaasti etsiä Lygiaa ja vaaratta saattaa hänet turvapaikkaan. Mutta mitä?
Katsos teitä kanaljoita! Se käy niinkuin pitääkin. Alku on hyvä kaikki. Maljasi nyt taas! Ja ikkunoitakin särettiin? Sehän jo vähän haiskahtaa niinkuin revolutsionille. Muistitteko laulaa edes marseljeesia? Jassoo, Snellman ei hyväksynyt. Niin on aina. Aatteen antajat kieltävät aina toimijain johtopäätökset. Ja eikö niin, että teidät muutamat uhrattiin ja muut luikkivat tiehensä? Tietysti.
Laskeuva aurinko loi kultasäkeniä vedenkalvolle ja valeli soman linnun höyheniin huikaisevaa valoa. Mutta silloin joutsenet osasivat laulaa joikutella; hyvä Jumala oli niille äänen antanut, täysinäisen, mahtavan, vapisuttavan, ja joutsenen aamu- ja iltalaulu oli ihastuttava hartausvirsi kaikille luoduille. Ja niin lauloi sekin loistavin ja upein kaikista joutsenista, josta nyt kertomaan lähden.
Matti istui kolpitsan nenällä kyynäspäät polvia vasten, tupakkaa poltellen pienellä piippunysällään. Aamutöitä toimiteltuaan joutuivat naisetkin tupaan. Isäntä otti hyllyltä vanhan virsikirjansa ja alkoi laulaa: "Herra Jesus, ainoa auttajan j.n.e." Siihen yhtyivät kohta toisetkin.