United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Meidän pitää hänen kuultensa laulaa, oikein paljon laulaa," huudahti Cecilia, "että hän toki huomaa, että meissäkin on jotain ihmeteltävää!"
Kukkiin tuoksu täyttää kesä-ilman Haalean, on nukahtanut luonto, Kuin lapsi kesken leikin, hymysuin, Ainoastaan rastas rakkauttaan Viitikossa viserrellen laulaa.
Tää kansa kaikki, joka itkee, laulaa, janoa ynnä nälkää nähden täällä taas pyhittyy vuoks kurkun ahmattiuden. Herättää halun syödä, juoda tuoksu tuon heelmän ynnä vesisuihkun vihma, mi pirskuu yli lehtein vihreöiden. Eik' yhtä kertaa vain, tät' uraa kiertäin, uudistu meille tuska tuo ei 'tuska' mun tulis sanoa, vaan 'onni korkein'
Niinkö se varis laulaa? kysyi Viija. Niinhän se laulaa. Ja jos ei silloin heti paikalla pane kenkiä jalkaan, niin se antaa saappaat. Joko on tytöillä uudet saappaat? kysyi Lassi ja tuli katsomaan. Onpahan, aika sievät ovatkin. Muuten se varis olisi hyvä suutari, vaan on oppinut köyhäin lasten suutarina ollessaan niin kovin näperästi nahkaa pitämään, että tahtoo muillekin pienuudella pilata.
Katri kehräsi villoja tuvan nurkassa sill'aikaa kun Juhana nikkaroi toisessa. Harvoin he noin työssä ollessaan puhelivat, mutta Juhana ei koskaan voinut unhottaa viheltelemistänsä; ja milloin hän vaikeni, alkoi Katri laulaa hyräellä rukkinsa luona, eikä lakannut, ennenkuin Juhanan vihellys taas alkoi kuulua, niin että jompaakumpaa musiikkia aina oli talossa.
Ja nyt tiedät sä, että, kun satakieli laulaa livertelee sulosointuisia säveleitänsä, niin se on Filomelan henki, jonka kuulet yössä vaikertelevan. Hän valittaa kadonnutta nuoruuttansa ruusuineen lempineen, mikä kaikki sydämmettömän ilkityön tähden hajosi tyhjään.
Laaksossa vuokko nuokkuva on Korkeella leivo ilmassa laulaa: Nyt kevät on! Hurraa! hurraa! Jo kevät joutui, Kaste se päilyy, Taivahan kansi Sininen on. Kultaset tertut Raidoissa häilyy, Niittymme loistaa, On lumeton. Halu maalle.
Sitte vaihamma vajoja, Kahenkesken kaihojamme. Minkä osan ottamisen ja kanssakärsiväisyyden onnettomasta tapauksestansa eikö anna tyttö moninaisille eläviksi ajatetuille aineille, kun laulaa: Tuota saariki saneli, Saaren rannat raukoitteli, Tuot' itki ihanat nurmet, Ahot armahat valitti, Nuoret heinät hellitteli, Kuikutti kukat kanervan, Tuota piian pillamusta, Emontuoman turmellusta; Eipä nouse nuoret heinät, Ei kasva kukat kanervan, Kasva ei sinä ikänä Sillä tuhmalla sialla, Kuss' on piika pillattuna, Emontuoma turmeltuna.
Hevos-aasin ajaja tervehtii niitä, kun hän polttavilla lakeuksilla saa niiden lumipeittoiset kukkulat näkyviinsä; ja Hispanialainen merimies laivansa kannella, tuolla loitolla, loitolla Keskimeren sinertävillä laineilla, huomaa ne aateksivaisen näköisenä, ajattelee ihanaa Granadaa ja laulaa matalalla äänellä jonkun vanhan kertomalaulun Maurilaisista.
Mitäkö lauluja laulan? kertoi hän kummastellen. Niin, se ei ollut mikään laulu sinulle! Ah! se on kaunis laulu. Se soi niin kauniille ja Tiina laulaa sitä aina! Henrik puri huultansa ja ymmärsi ett'ei hän voinut ruveta tarkempiin selityksiin. Sinun pitäisi ennemmin oppia joitakuita kauniita iltalauluja, sanoi hän hetken äänettömyyden jälkeen. Niin opeta joku minulle. Onhan nyt ilta; laula joku!