United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä vien tämän pelastusyrityksen varmasti perille, mutta se kysyy aikaa, runsaasti aikaa ja sitten täytyy saada jotakin haukattavaa.» Se oli hevosvaljaitten myymälä, mihin me osuimme, ja hän laittoi minulle vuoteen hevosloimista konttorihuoneeseen, joka sijaitsi takaosassa. Minun surkeuttani lisäsi ankara päänkivistys, ja iloinen olin päästessäni nukkumaan.
Se insinööri Sillman laittoi minut tänne tuomaan sanaa, että se tämän talon poika Antti ei ole aivan terve. Kaikkien kasvot hulmahtivat kuumiksi. Tytöt löivät käsiään yhteen ja huudahtivat: »Siinä se nyt on isän uni, jota se on kertonut. Antti on varmaan kuollut.»
Aatu oli jo tullut näkemään, ettei hänen juontinsa enää ole salassa, ja saattoi antaa mennä useita päiviä juomatiellä. Anna Liisa laittoi kasakoita noutamaan kotiin, mutta eihän sinne moni tahtonut lähteä, sillä haettava niille juonitteli ja tuli siitä juonta haettajallekin.
Kun hän oli oikein vahvistanut itseään maidolla ja vielä kerran kiittänyt Jumalaa siitä, lähti hän taas luolasta, poimi kalliolta ja ympärillä olevilta, vanhoilta puunrungoilta hienoa sammalta, kokosi sitä monta esiliinallista ja laittoi sitten itselleen ja lapselleen pehmeän vuoteen luolaan.
HAMLET. Myös kärki myrkytetty! Siis, myrkky, toimees! KAIKKI. Petosta! petosta! KUNINGAS. Avuksi, ystävät! ma sain vaan naarman. HAMLET. Kirottu sukurutsa, verikoira, Juo pohjaan juomas! Tässäkö se helmi? Nyt äitiäni seuraa. LAERTES. Oikein hälle: Hän itse myrkyn laittoi. Jalo Hamlet, Nyt anteeks-antamusta vaihtakaamme: Mun ja mun isäni veri älköön tulko Sun päälles ja mun päällen' älköön sinun!
Virkki, ja viestin vei heti tuulena-kiitävä Iris kartanohon Priamon, valituksen vaikean keskeen. Luon' isän piiriss' istuivat pihall' itkevät poiat, kyynelin kastoivat pukineitaan, vaan isä vanha vaippaan kääriyneenä hän maass' oli; päätä ja kaulaa ylt'yli paksultaan lika peitti, jot' itse ol' ylleen vanhus kourillaan kokoellut, kierien maassa. Tyttärien, miniäin iso vaikerrus talon täytti, itkien muistelevain, kuink' alla Akhilleun kätten sortunut aimoa mont' oli surmaan, heittänyt hengen. Luo Priamon kävi airut Zeun, sanan hälle jo saattoi hiljaa kuiskaten, vaan hänet valtasi värjyvä pelko: "Malttuos, oi Priamos, vesa Dardanon, pelkosi heitä! En totisesti ma sun tule luoksesi viestinä turman, vaan hyvin aikein; airuenaan näet Zeus minut laittoi, kaukaakin joka kaitsijanas sua säälien katsoo. Hektorin noudantaan nyt Olympon Zeus sua käskee lahjoin, lunnahin, jotk' ilahuttavat mieltä Akhilleun. Lähteös yksin, muit' ei myötäsi miehiä Troian, airut vain vaka, vanha, jok' ohjata voi nelipyörät vankkurit muuleineen sekä jälleen vainajan noutaa kaupunkiin, hänet, jonka on kaatanut aimo Akhilleus.
Eräs tyttö Englannissa 1200 luvulla tuli raskaaksi ja pakeni kotoaan, peläten vanhempiaan. Hänen kulkiessaan yksin metsässä, nousi ankara myrsky. Tyttö, rukoiltuaan Jumalaa turhaan, kääntyi Saatanan puoleen, joka ilmestyikin nuorukaisena ja sanoi tytölle: "Seuraa minua!" Nuorukainen vei tytön erääseen lammasnavettaan, laittoi oljista sijan, ja meni hakemaan ruokaa.
Lontoon tiedeseura laittoi hänen muistokseen metaljin, hallitus antoi hänen leskelleen ynnä lapsille vuotuisen eläkerahan ja jonkun vuoden kuluttua nostettiin suuren vainajan perilliset aatelissäätyyn.
Tapani, nähdessään että se ei poikain alla paljon painunut, laittoi poikain lintutakat riippumaan kuusen oksaan ja pyssynsä pani kuusta vasten pystyyn, jonka luona koira häntäänsä leputtaen ja käpälöitään levottomasti nostellen luimussa korvin vikisi, kun näki laittauduttavan järvelle.
Siis rupesi hän monilla lupauksilla koettelemaan Bomilcaria, joka Jugurthan kanssa oli ollut Romassa ja sieltä salaisesti, takausmiehet hankittuaan, oli lähtenyt Massivan murhasta langetettua tuomiota pakoon, koska tällä, joka nautti kuninkaan ylintä ystävyyttä, paraiten oli tilaisuutta häntä pettämään; ja ensi aluksi laittoi hän niin, että tämä salaisesti tuli hänen puheilleen; sitten, varmasti vakuutettuaan, että, jos hän laittaisi Jugurthan elävänä tai kuolleena hänen käsiinsä, senaati hänelle suvaitsisi rankaisemattomuuden ja hänen omat rikoksensa anteeksi, houkutteli hän helposti puolellensa Numidialaisen, joka oli vilpillinen luonnonlaadultaan ja sen ohessa pelkäsi, että, jos Romalaisten kanssa rauha rakennettaisiin, hän itse rauhan-ehtojen kautta heitettäisiin niille rangaistavaksi.