Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Syödessämme sanoi isäntä, ett'ei hän ole istunut säännöllisessä ruokapöydässä toista wuoteen, joka aika oli kulunut hänen waimonsa kuolemasta. Sillä aikaa kuin minä söin ja isäntä oli syöwinään toimitti pikku Kerttu meille wuoteita. Toinen salin perässä olewista kamareista oli isännän huone; sinne lewitti pikku Kerttu isällensä wuoteen, ja minulle hän laittoi sijan saliin.
Sitten hän vielä metsästä haki yhdeksänlaisten puitten kolmivuotisia vesoja, joista teki punasella langalla sidotun vastan. Sitten ne pihlajat, pajut ja katajat halkoi keskeä, niin että tyvistä ja latvoista jäivät kiinni. Ne hän laittoi saunan kynnykselle renkaiksi, joitten läpi piti pujottautua saunaan. Nyt oli päivä mennyt yli puolen.
Hän laittoi hänen ruokansa, joka oli ollut takassa lämpiämässä, pöydälle hänen eteensä; tämä katsoi siihen, pudisti päätänsä ja sanaakaan virkkamatta hellälle, kärsivälliselle vaimollensa, joka oli kyllin ymmärtäväinen sanoaksensa jotakin semmoista, joka tämmöisessä tilassa voisi ärsyttää häntä, hoiperteli hän sänkyynsä.
Aviosyntyinenkö lien, vai enkö, Se seikka on, jost' äiti vastatkoon; Mut jalosyntyinen ma olen, herra, Siunattu, kellä minust' oli vaivaa! Naamamme rinnan pankaa, tuomitkaa: Jos Robert vanhus meidän kummankin On siittänyt, ja tuo jos isään tulee, Oi, Robert vanhus, isä, polvillani Jumalaa kiitän, etten tule sinuun! KUNINGAS JUHANA. Haa, minkä houkon taivas tänne laittoi!
Kolmasviidettä runo Louhi, Pohjolan emäntä, kutsui Pohjolan kokohon. Pani joukon jousihinsa, laittoi miehet miekkoihinsa; rakenteli Pohjan purren, suoritti sotavenosen. Latoi miehet laivahansa, suoritti sotaurohot, kuni sotka poikasensa, tavi lapsensa latovi: sata miestä miekallista, tuhat jousella urosta.
Kotiin tultua äiti antoi iltasen, laittoi vuoteen, ja me lähdimme ukon kanssa vierekkäin nukkumaan kuin työmiehet konsanaan. Ukko nukkuikin heti, vaan minä, vaikka olin kyllä väsynyt, en nukkunut pitkään aikaan, ukon kertomukset kun lisäsivät ajatuksiani. Elämä tuntui niin suloselta. Siinä vieressäni oli semmoinen aarre, niin hyvä ystävä, jommoista en tiennyt aavistaa olevan koko maailmassa.
»On meillä kolmihaarainen kynttilä. Koska äidillä oli vähä talia, niin hän sen laittoi, vaikka olikin kipeä. Ruukussa hänellä oli talia, ja siihen hän vain kynttilää kastoi. Hän on aina joka joulu Vapahtajan tuloksi laittanut meille kolmihaaraisen kynttilän.
Kaksi viikkoa sen jälkeen sattui niin onnellisesti, että tohtori Jekyll antoi yhden noita tavanmukaisia päivällisiään muutamille valituille ystäville, jotka olivat kaikki huomattuja, oppineita miehiä ja hyvän viinin tuntijoita. Mr Utterson laittoi niin, että tuli viipyneeksi muiden jälkeen. Tämä ei ollut tavatonta; niin oli tapahtunut kymmeniä kertoja.
Unhotin hänet mielestäni vasta sitten, kun isä laittoi minulle jousipyssyn. Kai olin jo joitain vuosia vanhempi. Vuosia en muista, ainoastaan tapaukset.
Lämpiämisajalla laittoi hän sarvensa likoon, tarkasteli niiden rakkoja, hioi veistään ja väliin aina liippasi sitä ja koetteli, joko hius puhaisemalla katkeaa sen terällä ja aina liippasi, siksi kunnes yhdenkään hiuksen sai poikki...
Päivän Sana
Muut Etsivät