Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
LADY MACBETH. Voi, heränneen heidän pelkään Ja tekemättä jääneen työn; ei rikos, Vaan yritys se meidät tuhoo. Vaiti! Asetin valmihiksi miesten puukot; Ne huomasi hän kai. Jos ei hän olis Isääni muistuttanut nukkuessaan, Min' oisin tehnyt sen. Mun mieheni! MACBETH. Nyt on se tehty. Kuulitko sa mitä? LADY MACBETH. Yöhuuhkan huudon vaan ja sirkan laulun. Puhuitko sinä? MACBETH. Milloin?
Kuulitko, kuinka ne sanoivat: »Siinäpä puhui isä-vainajansa poika?» En, sanoivatko ne todellakin niin? Hänen rinnassaan pulpahti lämmin, suloinen tunne. Olivatko ne todellakin verranneet häntä isään hänen isänsä vanhat ystävät? Olivatko ne hyväksyneet hänet omaksensa? Ja hän oli siis liittynyt heihin julkisesti, kaiken maailman edessä, erottamattomasti?
JUNKKA. Kuule! VARJAKKA. Kapteeni Rambergin ääni. JUNKKA. Eihän vain se tyttö ole eksynyt. Kuuluu naisäänen huhuilu. JUNKKA. Kuulitko? Naisen ääni! Tänne näin! Tänne, ohooi! VARJAKKA purskahtaa nauramaan. JUNKKA. Minä sanon sinulle, poika, että minulla on tuska ja hätä siitä tytöstä! VARJAKKA. Mutta tuo huuto, johon vastasitte, oli krokotiilin ääni. JUNKKA. Komesrootin rouvako? En kaipaa!
Kuulitko laukauksen? Se oli merkki. Uskolliset seuralaiseni ryntäävät nyt salaman tavoin isäsi taloon. Elä säikähdä, armahin! Eivät he saa siellä mitään vahingoittaa, eikä ryöstää, ainoastaan kääntää huomiota sinne päin, ett'ei kukaan ajattelisi sinun vartioimistasi. Tule, Alheidi! Virkku varsani vartoo sinua täällä ulkona.
Niin liikuttavan alttiisti, viattomasti, kädet housuntaskussa, todisti mies sen. »Kuulitko Anna-Liisa!» ilkkui silloin Sakari voittoisana ja tenäsi: »Sinä Anna-Liisa elä edespäin kekkaa ja sano jotta hullu, sillä hullu ja liika viisas eivät ole sukujohteessa toisiinsa, ja minä olen liika viisas... Enkö olekin liika viisas?» tenäsi hän taaskin siltä seitsenpäiseltä mieheltä: »Olenhan?» »Olet.»
Siksi viel' elossa viihdyn. Paras soppehen paeta, Tästä tuisku on tulossa. ARMI. Kuulitko mit' on povessa Kullervolla? KALERVO. Kuulin kyllä. Taisin tuimaksi ruveta, Näin kun syyttelin sinua. Kentiesi sotahan synnyit, Sukukoston suorijaksi. Siis isäsi neuvo kuule: Ensin käy Lapissa, poika! Ne veljessodan edellä Mulle maksoivat veroa.
Tämä näkyala olisi ollut kuvailijalle mieluinen; mutta tässä ei kuvailijaa ollut. Tässä oli vaan kuolevainen äiti, joka lapsillensa jäähyväiset sanoi. "Siinä Tahvana! rakastettu poikani! kuuletko? Kultaisessa hovissa on sisaresi kerran kulkeva, kultaisessa vuoteessa on hän kerran lepäävä. Suojele häntä, varjele häntä; ole hänelle isä, äiti ja veli..." "Ja sinä Marttain kuulitko?"
Neiti Rosennase! Se olette te kun olette matkaansaattaneet tämän, viekas nainen! Rosennase. Kuulitko, Job! Kymmenen vuotta olen ollut hänen talossaan ja kuinka on hän minua kohdellut? Kummellund. Kuinka olen teitä kohdellut? Rosennase. Ensimäisen kevääni olen uhrannut hänelle, mutta nyt se on lopussa. Rakas Job! Toisen kevääni uhraan sinulle. Lähtekäämme tästä maasta, lähtekäämme Rio Janeiroon.
Hyvä poika oli surun murtama, ja hän suuteli säälien äiditöntä pikku tyttöään. "Kuulitko mitä hänen äitinsä sanoi erotessaan?" kysyi hyvä tyttö osanottavasti. "Niin niin 'opeta häntä ymmärtämään', se oli hänen viimeinen pyyntönsä", sanoi hyvä poika hiljaa, ja hänestä tuntui kuin hänellä olisi ollut suuri velka maksettava tuolle pienelle lapselle.
Ja täällä sinä kuihduit ja näivetyit moisen avioliiton pimeydessä. *Rosmer*. Sinä et vielä koskaan ole puhunut minulle avioliitostani *tuolla* tavalla. *Rebekka*. En, sitä en uskaltanut, sillä siten olisin säikyttänyt sinut. Kuulitko *sitä*! Mutta minä tiesin kyllä missä sinun pelastuksesi oli. Ainoa pelastuksesi. Ja sitte minä ryhdyin toimiin. *Rosmer*. Mitä toimia sinä tarkoitat?
Päivän Sana
Muut Etsivät