Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
HILMA. Niin sinulle. Olethan sinä ainakin minun veljeni! Etkö ole? Lupaa minulle, että kohtelet minua sisarena. Lupaatko sen? Minä olen niin onneton. ROOPE. Onneton? Mitä sinä tarkoitat? HILMA. Kuulitko mitä kyläläiset äsken sanoivat? ROOPE. Ettäkö sinä...? Ettäkö sinä olisit rustmestarin...? Hilma! Jumalan nimessä, mitä sinä sanot? Vastaa, peruuta! Minä kurja.
Hänen vaaleat hiuksensa olivat paljaat sekä sidotut tuuheille palmikoille, jotka kuitenkin olivat hieman epäjärjestyksessä, luultavasti sen vuoksi, että niihin oli ollut kiinnitettynä joku juhlakoristus, mikä vasta äsken oli niistä irroitettu. Vaiti, kuulitko? kuiskasi samettikaapuinen nainen, nousten äkkiä penkiltä. Tuolla etäällä liikkui joku! Se oli vain pöllö, joka lähti lentoon lehmuksesta.
Mulle toimita sanoma Maan, veden tai ilman tietä. Kuulitko? ILLI. Käteni annan, Että kuulin ja tajusin. Min' olen Pohjolan perua, Jolt' ei keinot kesken puutu. Laitanpa sanoille siivet Viestin tuojaksi sinulle. Erikseen. Hiiskuisinko, ett' on Anja Myöskin liittomme apuna! En! hänelle siit' en hiisku. Eikö oikeus minulla Toivoa olisi KULLERVO. Veikot!
Tämä oli valkeus, joka povestani paistoi ylös pyhille kulmilleni, paistoi kiharieni iloseen yöhön, että kimeltävässä loisteessa uiskenteli nuoren immen pää, ja hän lauloi aamulaulun. MARIAMNE. Rachel, annas tännen tämä pääs. Minä olen impi, puhdas impi. Mutta kuulitko mitä hän sanoi? MARIAMNE. En kuullut. RACHEL. Hyvä! MARIAMNE. Mitä sanoi hän? RACHEL. Kysyitkö? MARIAMNE. Kysyin.
Ja katsahdettuaan ympärilleen, ettei kukaan kuulisi, kapteeni kävi Kertun käteen, ja kovaäänisesti sähisten kuiskasi: Meitä on paljon. Mutta älä herrannimessä puhu tästä asiasta kellekään! Ja taas katsoi ympärillensä: On ruhtinaitakin! Ole hiljaa kuin myyrä tästä asiasta: on suurruhtinaitakin, kuulitko! Siksiköhän Hannes ei ole enää luutnanttikaan? Nyt sen tiedät.
»Jos annat edes sata markkaa mulle, sitten kun saat rahat...» Kalenius purskahti kaikuvaan nauruun. »Sittenkö sinun omatuntosi olisi vaiti, kuule, sinun *omatuntosi*, joka sinut ajoi tänne?» Mikon suu vetäysi vaistomaisesti noloon hymyyn ja sitten rupesi hän lähtemään pois sanoen: »No, puhutaan hänestä toiste.» »Ei sanaakaan enää ikänä! Kuulitko?
»Tuota nyt tuollaista sinne vetää!» rupesi muori, ja meni vuodetta kohti. »Esa, kuulitko... Mitä sä nyt hulluttelet, kun tuota täikopelia...» »Tuu, tuu vain Kaapo!» huusi Esa. »Täikopeli pääsee kerrankin oikeaan sänkyyn», tuumaili Matti. »Hyvä isä!» piika naurussasuin pani. »Esa, kuuletko, kun », muori koetti jukittaa. »Tule, tule vain Kaapo, jos sulla on sukkeloita juttuja.
Kuulitko sinä?" kysyi Hikliini Pekalta. "Niin se sanoi, että ennen pankista rahat loppuu, kuin Hikliiniltä tavarat", jouduttausi muuan poika joukosta sanomaan, ennenkuin Pekka kerkesi mitään vastata. "Mistä se Tuomas minun rahani ja tavarani tietää ... eikai se ole niitä lukenut ... ja samakai se hänelle on", soperteli Hikliini.
Hän makasi, ja Johannes istui nyrpeänä takalla. «Tule tänne!« sanoi äiti. Johannes ei liikkunut. «Kuulitko, tule tänne!« kertoi äiti. «Kuulin!« vastasi Johannes, mutta jäi istumaan. «Tule tänne, minä puhun sinulle sadun«. Ei vaikutusta äidin sanoilla. «Jumala siunatkoon, mikä sinustakin tullee!
"Mikä ei maita, ruokako vai uni?" "Ei kumpikaan." "Oletko tanssinut itsesi niin perin väsyksiin?" "En ole tanssinut ensinkään." "No mitäs siellä teit?" "En mitään." Se oli vähän. "Näitkös tulipaloa?" "Näinpä niinkin." "Ja kuulitko, ketä he siitä syyttivät?" "Kuulin senkin." "Se on ikävä juttu. Se tyttö ei enää tän erän perästä saa tanssia moneen aikaan."
Päivän Sana
Muut Etsivät