United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Matti oli pistänyt piippuunsa ja iskenyt tulusneuvoillaan tulta. Sitten meni hän vuoteen luo, missä Leena humalaista untansa kuorsasi; katseli pulloa, joka tyhjänä takalla loikoi, ja mietti itsessään paljonko viinaa se oli sisältänyt, ja ihmetteli yhä mistä eukko oli sen saanut.
Käynyt jo kääntämässä tuvan takana perunamaatakin, joka lämpöisenä huokui ja tuoksusi. Tuvan takalla porisi perunapannu. Tältä Villeltä oli saatu erinomaisen hyvinä säilyneitä perunoita. Avonaisesta ikkunasta luuli mies tuntevansa niiden tuoreen hajun ja kävi keihästämässä yhden pannusta. Kyllä nämä ovat erinomaisia perunoita, kehui kuuma peruna suussa. Mäkimaas tulevat hyviä, todisti emäntä.
Ensimmäisen rummun äänen kuuluessa ottivat kaikki sotamiehet, täydessä sotavarustuksessa ja kevyellä takalla, sijansa riveissä, rummun äänen toisen kerran jyristessä sytytettiin leirissä kaikki helposti palavat aineet palamaan ja kolmannella kerralla korotti sota-airut Titon vieressä äänensä ja kysyi, ovatko joukot valmiit sotaan.
Halla tuskin pystyisi jyvään enää, sillä jyvä on valmis. Mutta hallaa ei näkynyt tulevankaan, sillä ilma oli kaunis ja lämmin ja taivas yleensä pilvessä. Johannes istui äitinsä vieressä takalla ja tavaili aapista. Hän oli nyt vihdoin ruvennut lukemaan. Tämä työ oli Johannekselle outoa. Hän oli ennen vapaana saanut hypätä metsäjärven rannat, kiivetä puissa ja olla omana herranaan.
Loput päiviä hän istuskeli takalla ja mietiskeli itsekseen yhtä ja toista hommaa, johon kuvitteli soveliaaksi ryhtyä. Toisinaan pakkasi riita akan kanssa tulemaan, kun mielten tyytymättömyys ei enään voinut kätkössä pysyä, vaan pyrki ulos huolestuneista sydämistä. Eräänäkin päivänä alkoi akka sanoa: "Tuossa kaiket päivät istuu ja itseänsä takkakivellä hautoo, eikä mitään koeta yrittää..."
Hän näki kuinka savu leikiten tuprueli Uotilan takantorvesta ja sanoi itsekseen: "Nyt puuhailee Liisa takalla." Kun Lauri sitte taas tapasi Liisan, oli kaikki kuin ennenkin ja Lauri yhtä harvapuheinen ja totinen kuin koskaan.
Liisa puhalsi vähän tuoreisiin halkoihin, jotka eivät tahtoneet syttyä, ja sanoi sitä tehdessään: "Eihän vieras koskaan ole kuin oma." Kun halot samassa syttyivät ja kirkas liekki vilkkaasti kiilteli mustalla takalla, jatkoi kaunis tyttö puhettansa ilosilmin: "Kyllä emäntää tarvitaan, niin arvelevat kai nuo rikkaat talontyttäretkin kirkonkylässä!" Lauri loi silmänsä Liisaan.
Takalla seisova, kytevä lamppu loi hämärää valoa kuolleeseen tai pyörtyneeseen mieheen, joka makasi takan päällä. Rientäen Pavillon'in luota, niinkuin vartijansa talutinvitjoista irtaantunut jäniskoira, ja tempaisten itsensä voimakkaasti irti, että vähällä oli sysätä pormestarin kumoon, Durward juoksi toisen ja kolmannenkin huoneen läpi, joista viimeinen näytti olevan Croyen neitojen makuuhuone.
Anoppi ja Eeva, emäntä, olivat takalla. Lapset itkivät ja valittivat. Ruhmo on kaadettu, on vyörynyt sairastavan lehmän jaloille; porsas on kaatanut apeastian ja heittänyt sen sisällyksen lattialle. Tuota ei kukaan huomannut. «Kova on kohtalo!« sanoi viimein anoppi. «Ei ole jyväkouraa!« valitti Eeva. «Kova on kohtalo!« kertoi Jaakko.
Sitä takalla varustettua huonetta, joka alisaksilaisissa taloissa aina on asunnon ja ometan välissä kutsutaan Fleet'iksi.