Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Vanhus vaipui takaisi vuoteellensa tämä: "se vaan maksaisi" tuskautti häntä enemmän kuin mikään muu: mutta hän kokosi voimansa uudestaan antoi kuulua käheätä, koleata naurua, joka kuitenkin pian muuttui yskäksi. Tämän jotensakin tasaannuttua, sanoi hän voimalla, joka tyttöä kummastutti: nyt sinä menet Antti Elmerin luo ja pyydät häntä tulemaan tänne, ja se oitis kuuletkos?
Mutta kun minä tahdon sinua puhumaan, niin sinun täytyy puhua, kuuletkos, sinun täytyy. Mielinpä näyttää, saanko lapsiani tottelemaan, vai enkö. ANNA. Isä kulta, elä lisää tätä ikävyyttä tuommoisella tyhjänpäiväisellä riidalla! ROINILA. Lisäänkö minä, sanoit? Tyhjänpäiväisellä riidalla? Kyllä tästä annan kohta tyhjänpäiväisiä. ROINILA. Aivan tästä tahtoo ihminen harmiinsa haljeta.
Kymmenen päivän perästä on loppu ... silloin silloin ." Sairas rupesi kovasti vapisemaan ja koki nousta: "mene papin tykö, kuuletkos!" ja hän valittaa vaikeroi taas kauan ja levottomasti. Anna katsoi Bård'iin; tämä oli yhtä vaalea kuin hänkin. "Bård! tajuatko sinä ?" kuiskasi Anna. Bård puisti päätänsä. Anna istui hänen polvelleen ja likistihe aivan häneen.
HELMI. Renne, Renne, sinä teet meidät onnettomiksi. RENNE. Ojenna minulle pärettä tänne ja tulitikkuja. HELMI. Mitä sinä niillä? RENNE. Joutuun, joutuun, eläkä kysele. HELMI. Tässä. Voi, Renne ! RENNE. Mene leipomaan sinä, ja ole voihkimatta. Tässä ei ole hätäpäivää. Me olemme hukassa, Renne! Kuuletkos, nyt ne tulevat! RENNE. Tui, tui, Helmi, tui, tui! HELMI. Hiljaa! Oletkos hullu!
Minä ... minä ... hän...! änkkäsi poika ja piti kirjaa edessänsä corpus delicti'nä. Hyvä. Jos tahdot Ellen'istä valittaa, niin tule minun luo, mutta älä itse rupee oikeutta harjoittamaan, kuuletkos! Hra Jansen'in suuret saappaat tekivät tavattoman paljon melua, kun hän astui vä'en tuvan kautta kyökkiin. Siellä Ellen makasi polvillansa ja itki Lypsäjä-Tiinan hameisin.
KALLE. Tässäpä sitä ennenkin... Mitäs sitä saavia niin hemputat! Astu oikeen, kun kerran astut! MIINA. Sinä nyt olet! Eipä sua juuri viitsi pyytää. No? Kuuletkos sinä! MIINA. Kuulenhan minä. KALLE. Tiedätkös mitä? MIINA. En tiedä! KALLE. Minä alan haistella jotain. MIINA. Vai alat. No mitä sitten? KALLE. Ett'ei meistä kahdesta taida tullakaan mitään.
Eläkä ajattele mitään, kuuletkos, elä yhtään mitään. Syö ja ole ihan huoleton. Sitten rupeat levolle, etkä muistele kruununmiehiä ollenkaan. Minä vaikka olen vahdissa tuolla ulkona sen aikaa kuin nukut. Eikös niin? TOPRA-HEIKKI. Mitä sinä väkisen työnnät minulle ruokaa, kun minua ei kumminkaan maita. Olenhan sen sanonut jo tuhannen kertaa. MATLENA. Ei ihminen elä syömättä.
Sano vaan äidille, että minä tulen koht'sillään takaisin. Kuuletkos?" Vilho nyykähytti päätänsä, ja Leo meni rivakkalla askelilla takaisin meren rantaan. Tien poikkeuksessa kohtasi häntä mustiin puettu, vanhan-puolinen mies, joka vähäisellä noikkauksella tervehti häntä kysyen: "Asuuko rouva Martta Rembrandt huoneessa tuolla ylhäällä?"
"Sotavanhus Ranskan armeijasta!" huusin minä kuumeentapaisessa innossa. "Suonissani juoksee tulta! Kuinka sinun on laitasi? Sinä olet tämän tulen sytyttänyt; kuuletkos, urhoni Austerlitsista? Tänne kolmas pullo tuota vaahtoavaa juomaa, tulta sammuttamaan!"
"Kuuletkos eukko, hän on varmaankin joku englantilainen, kyllä kai hän saa kammarin, jos hän niin haluaa," lausui hän ja samassa vei hän vieraansa porstuan peräkammariin, joka, huolimatta vaan perin kohtalaisesta laitoksestaan, näytti kuitenkin miellyttävän vierasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät