Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. marraskuuta 2025
Jollei Lygia saa jäädä tänne, repäisen terveellä kädelläni siteet haavoittuneen käsivarteni ympäriltä enkä huoli ruuasta enkä juomasta, vaan tulkoon kuolemani sinun ja veljiesi syyksi. Miksi sinä minua säästit, mikset käskenyt tappaa minua?" Kiihko ja mielenliikutus tekivät hänet aivan kalpeaksi.
"Oi Tristan, sinä parooneista uljain ja nuorisoparvesta kaunein, miksi en minä mieluummin sinun sijastasi ryhtynyt tähän taisteluun?", ajattelivat he itsekseen. "Minun kuolemani tuottaisi vähemmän surua tämän maan päälle!..." Kellot soivat ja kaikki sekä aateliset että halpasäätyiset, vanhukset, lapset ja vaimot saattoivat Tristania itkien ja rukoillen rannalle.
Meni kauneuteni, meni tuoksuni, meni haluni päivään katsoa ja sen kulkua seurata... Vieras oli minulle sen säde, tunnoton sen lämmön kosketus. Oliko päivä taikka yö yhtäkaikki minulle. Itkin kohtaloani, luulin kuolevani. Vääryydeltä näytti kuolemani. Mutta siihen kohti, missä pisarani ennen säilytin, nyt alkoi kihelmöiden nousta niinkuin pientä rupea. Sitten pallosiksi erottuivat.
Ja jospa ei kukaan tuntisikaan muuttuneen muotoni vuoksi, niin luuletko, että minä voisin välttää puristumista ja heikon rintani vahingoittamista? Tulopäivänä saattaisin siten hankkia kuolemani, ja kuka sitte pitäisi huolta Valdemarista ja sinusta?" "Ei," huusi poika tulisesti, "ei, armas äitini, me olemme kotona, sinä et saa kuolla!" ja kovasti itkein heittäysi hän äitinsä syliin.
Hehkuva puna syöksähti salaman tavoin hänen kalpeille kasvoilleen. "Oi, hän hän on minun kuolemani", huokasi hän painaen molemmat kätensä sykkivälle sydämelleen "nyt tahtoisin kuolla, kuolla hänen kanssaan". Camilla liikautti kättään. Se saattoi Atalarikin taas järkiinsä. Hän polvistui neitosen viereen ja valoi lähteestä kylmää vettä hänen ohimoilleen. Camilla aukaisi silmänsä.
Chilon kääntyi kansan puoleen, nosti oikean kätensä taivasta kohti ja rupesi huutamaan, tai oikeammin sanoen kirkumaan niin lujaan, että sekä augustianit että kansanjoukko kuuli hänen sanansa: "Rooman kansa! Kautta kuolemani vannon, että nämä ihmiset kuolevat viattomina. Murhapolttaja on tuo tuossa!!!" Hän osoitti sormellaan Neroa.
Sain silloin kuolemani tuomion, kun näin, ett' yks on lapsi auringon, min kaltainen ma olla oisin voinut. Ma menen sinne, kuhun kuulunen, alhaalle, yöhön yksinäisehen, mut unhota ees mailla Tuonen en, ett' ääni Taivaan korvahain on soinut.
ANIAN. (Eriks.) Kuinka ihastuneena seisoo hän tuossa kuin katselis hän jumalten kokousta. Kauniina hän seisoo, ja kuitenkin pelkään häntä lähestyä, mutta kuitenkin vetää hän minua puoleensa taas, vaihka olis hän kuolemani. En kultatynnörien tähden pettäisi täällä kerjäläistä, mutta palkintona tämä taivaanolento oi kiusaus verraton! Kuinka tekisin sillon? Mutta nyt tahdon liketä ja herättää hänen unehen vaipunutta korvaansa, ehkä kammoonkin. (
Saitko sotureita kokoon? Kaarle Olavi. Sain muutamia lurjuksia, vaan mistä kunnosta lienevät sen saavat itse osoittaa, jos tarvis tulee. Bartholdus Simonis. Lähde Anna! minä rukoilen! Jos joku vahinko kohtaisi sinua, niin olisin onneton kuolemani hetkeen asti Anna.
Ja hän ojensi tytölle sukan, täynnä kruunun taalereita ja lisäsi vielä: "Tuon olisivat löytäneet vasta kuolemani jälkeen, mutta parasta on, että hän saa sen nyt ja luulee sen tulleen sinulta. Koko teidän historianne on niin tuiki tavatonta, että saattaa siinä olla sekin seikka, että sinulla on ollut salainen aarre.
Päivän Sana
Muut Etsivät