Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. marraskuuta 2025
Kuulkaa hänen rukouksensa! Antakaa hänelle takaisin hänen arvokas isänsä, niin minä annan itseni kuolemalle teidän syvimmässä vankeudessanne. Elä hyvin, Signe! Ah, jos minun kuolemani voisi pelastaa meidän isämme, silloin olisi sen tuska suloinen minulle!" "Mitä! kuolemasiko?" karjui kuningas; "ei, sinun ei pidä kuoleman, mutta sinua pitää kuritettaman; viekää pois häntä!"
EGMONT. Nuori ystävä, jonka minä harvinaisen kohtauksen kautta samalla kertaa voitan ja kadotan, joka tunnet kuolonkipuja minun tähteni, kärsit minun tähteni, katso minua näinä silmänräpäyksinä: sin' et kadota minua. Jos minun elämän' oli sulle kuvastinna, johonka sinä kernaasti katselit, niin semmoisena myös olkoon minun kuolemani.
Kuolemani jälkeen, kuolemani jälkeen, Kuusitoista kuolemani jälkeen Itkevi hautani partaana. ANNA. Se ei ole totta, sinä valehtelet, sinä Onkos lystiä, kun minä laulan, Kun minä laulan, kun minä laulan, Onkos lystiä, kun minä laulan. Ja mieleni on näin iloinen. Hih! ANNA. Hävytön kerskailija, kelvoton, voi Jumalani! TOINEN N
Jos vaatisit lähempää selitystä ja sinullahan on siihen oikeus niin tarvitaan vain muutama hetkinen tullaksesi vakuutetuksi, että kaikella tällä hankkeella on minuun nähden mitä suurin merkitys ja että sinä, laiminlyömällä yhden ainoankaan antamani ohjeen miten mitättömältä se sitten näyttäneekin hankit omalletunnollesi kuolemani taikka järkeni menettämisen.
Minä puhun nyt, sanoi Liina totisesti ja juhlallisesti, Kaarlo Helmer oli minun elämäni ja kuolemani... Ja kuulkaa: minä en tahdo mitään kaikesta tästä rikkaudesta, en! Mutta minä tahdon asua hänen äitinsä luona, hänen huoneessansa hänen muistoksensa.
Silloin tuli ilo yht'äkkiä; nyt se tuli vähitellen ja sitä paitsi olimme siitä ajasta tulleet paljoa lähemmäksi toisiamme. Isäni oli sairauteni aikana käynyt luonani joka päivä ja ollut hyvin levoton. Kuitenkin tiesin, ettei kuolemani olisi häneen kovinkaan koskenut. Molemmat nuoremmat sisareni olivat hänelle rakkaammat kuin minä, ja rakkain meistä kaikista oli hänelle veli Otto.
Ei, Maria, orpanaa lähemmäksi Johannesta minä en ikinä tule, mutta sinä... Sinun onnesi on minun onneni!« «Oi, rakas Anna!« lausui Maria hiljaisella äänellä. «Anna anteeksi minulle, minä en tiennyt, mitä minä sanoin. Luopua Johanneksesta, se olisi minun kuolemani«.
Mikä tuumi tähän tapaan: "Sitä vartenko siis olen kasvattanut teidät, rakkaat poikani, että joutuisitte orjan tehtäviä toimittamaan, ja teidät, rakkaat tyttäreni, että saisitte ilotytön kohtalon? Mutta kuolemani ei teitä siitä pelastaisi." Ja kaikki vaikenivat. Morholt jatkoi: "Kuka teistä, Cornwallin ritarit, tahtoo ottaa vastaan taisteluhaasteeni?
"Ei ole ollut", kertoi Eli. Marit istui vielä vähän aikaa, nyökytti päätänsä ja näytti miettivän jotain. "Huomenna olen aikonut tehdä testamenttini", sanoi hän viimein, "Baard ja sinä saatte poiketa Skjölteen ensi päivänä kuolemani jälkeen". "Mutta" aloitti Eli. "Ei ei, en minä kauan elä enään", keskeytti Marit häntä; "ehkä siinä on sinullekin sananen".
Hän näytti olevan jotenkin hyvällä tuulella, siveli harmaata partaansa, ja sanoi: Niin poikani, kun huomena lähdet, niin tulin luoksesi keskustelemaan tulevan ajan asioista, sillä minä tunnen ruumiini raukenevan. Kuolemani voi olla hyvinkin likellä; mutta sitä ennen tahtoisin nähdä sinut kihloissa. Etsi siis, jos et vielä ole asiassa kiini, itsellesi sopiva morsian.
Päivän Sana
Muut Etsivät