United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kauhea olikin taistelu, jonka hän näinä lyhyinä silmänräpäyksinä sydämmessään taisteli. Tuska, jonka Gabriellen sanat hänessä olivat synnyttäneet ja joka, niin sekavia kuin sen vaikuttimet olivatkin, kuitenkin itsessään oli tosi ja syvä, taisteli hänen luonteensa halpamielisyyden kanssa, ikäänkuin se olisi tahtonut kohottaa hänet turhamaisuuden orjuuttavista huolista suurten surujen vapauteen.
Näinpä tietysti ... minähän juuri toimitin hänet kuolemaan. Mitä hän sanoi viimeisinä silmänräpäyksinä? kysyi nainen hehkuvalla innolla. Mitäpä hän sitten olisi sanonut! Eikö hän maininnut mitään nimeä? Luultavasti Jumalan nimen ... ellei sitä ole mainittu ennen, niin mainitaan se ainakin silloin. Mikä kamala, hirvittävä kuolema!
Hänen pitäisi saman tien tappaa Keskitalokin, se kettu, joka oli porttotytärtäänkin inhottavampi. Hänen sielunsa läpi kulki yksinä silmänräpäyksinä kaikki tähän kuuluva, Savoon-muuton syyt ja langat hän tajusi nyt kaikki päivänselvästi. Kuinka häntä oli pimitetty ja petetty, kuletettu kuin pientä narrattavaa lasta.
Tuvassa oli kylmää ja kolkkoa; ulkopuolella vinkui vahva ja nihkeä tuuli nurkissa ja sai ilman sangen pahaksi sille, jonka täytyi olla ulkona. Kyösti ei näinä muistojen silmänräpäyksinä tuntenut kylmyyttä tuvassa, vaikka hänen ruumiinsa lävitse silloin tällöin kävi kylmä vilunpöyry; ei hän myöskään havainnut tuulen yksitoikkoista vinkunaa ulkona.
Tänä viimmeisenä iltana lankesi hän kumminkin polvilleen toisten keralla. Minulla oli vaikea pidättää kyyneleitäni ja lukea vakavalla äänellä, ja muutamina silmänräpäyksinä, kun olin ääneti, kuului vanhan kellon napsuttaminen aivan selvään. Huomenna rukousta pitäessämme oli Stefan jo kaukana, ja milloin rukoilisi hän jälleen kanssamme! Yksinäisiä päiviä.
EGMONT. Nuori ystävä, jonka minä harvinaisen kohtauksen kautta samalla kertaa voitan ja kadotan, joka tunnet kuolonkipuja minun tähteni, kärsit minun tähteni, katso minua näinä silmänräpäyksinä: sin' et kadota minua. Jos minun elämän' oli sulle kuvastinna, johonka sinä kernaasti katselit, niin semmoisena myös olkoon minun kuolemani.
Hän ajatteli, että ne tavoittaisivat häntä kiinni, muisti jalkainsa tavattoman nopeuden. »Enpähän juoksekaan!» melkein voitollisena virkahti. Mutta kaikki uhka oli hänestä näinä silmänräpäyksinä kateessa. Hän ajatteli vain pakoa. Esa tirkisteli puitten raoista ja huomasi miesten jo saapuvan kylään.