Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 4. marraskuuta 2025


Ja kaikki se kaikui hänen korvissaan, kuin perkeletten pilkka-nauru. "Hänen pitää muistaa minua!" huusi hän ja kohotti molemmat kätensä vihan vimmassa taivasta kohti. "Niin, sen minä vannon, että hänen pitää muistaman minua! Niin, vielä kuolemani jälkeen tahdon minä vainota häntä; häntä, minun murhaajatani, Klairon'ia!"

»Ilmotan viimeisen tahtoni olevan, että omistamani Hovin tila minun kuolemani jälkeen lankeaa vaimolleni Manta Kustaantytär Uutelalle sekä ainoalle lapsellemme Kustaa Juhanpojalle, lain mukaisesti puolet kummallekinSe on oikeus ja kohtuus ajatteli hän sillä Keskitalo meni juuri tarkoin heidän velkoihinsa, niin ettei heillä ole tässä mitään osaa.

Kuolemani on aivan lähellä, tahdon rukoilla Jumalaa, että hän armahtaisi minua, joka niin suuresti olen häntä vastaan rikkonut. Hyvät herrat, kuten näette, ei kappelista ole muuta uloskäytävää kuin tämä yksi; jokaisella teistä on miekkanne; tiedätte hyvin, etten voi poistua muuta tietä kuin tämän oven kautta; ja kun olen rukoillut Jumalaa, olen jälleen käsissänne!"

Elina sanoi viimein: "Meidän pitää lähtemän, rakas Thore... Se olisi minun kuolemani että nähdä jonkun lapsistamme senkaltaisessa tilassa... Mutta oletko sinä vakuutettu siitä, että meidän siinä uudessa maassa käy paremmin?" "Kaikki on Herran kädessä!... Tämä ajatus on kauan ollut mielessäni, ja minä olen sentähden tyystään kuulustellut niiltä, jotka tuntevat tilan Amerikassa.

Sinun surmasi oli aikaan saattava minun kuolemani, ja jos he olisivat voineet toivoa, että minun lintuni vaan olisi luopunut hellästä toveristaan, he olisivat säästäneet hänet. Niin! niin! minä se olen, jota he vihaavat, minua he tahtovat surmata.

Ja siksi saamme itse istua oikeutta. Sekin vielä. Vielä sekin. Minun kuolemani vapauttaa kaikista paraimman sinussa. *Rosmer*. Ooh, minussa ei ole enään mitään vapauttamista. *Rebekka*. On kyllä. Mutta minä minä olisin tästä lähin aivan kuin vesihirviö, vaan estelemässä ja pidättelemässä laivaa, jolla sinä riennät eteenpäin. Minun pitää mennä mereen. Tai jäisinkö tänne kitumaan ehkäistyä elämää.

Mitä enemmän itseksemme elämme, sitä paremmin voin sitä tehdä. Ja kun se aika tulee tulkoon se pian, jos se on Hänen armollinen tahtonsa! jolloin kuolemani vapauttaa hänet pakosta, silloin minä rajattomalla luottamuksella ja rakkaudella ummistan silmäni hänen kunnioitetuilta kasvoiltaan ja jätän hänet surutonna kohtaamaan onnellisempia ja kirkkaampia päiviä".

MARTTA. On kuollut? armas sydän sie! Mun mieheni kuol'! Mun hukka vie! MARGAREETA. Ei toivoansa rouva heittää saa! MEFISTOFELES. Vaan kuunnelkaa nyt murhesanomaa! MARGAREETA. En tahtois armastaa ... ois kuolemani, Jos kuolo veisi multa armahani. MEFISTOFELES. Surusta ilo, yöstä aamu. MARTTA. Vaan missä kohtas häntä surman haamu?

Tohtori kääntelihe levottomasti: Minä en voinut uskoa kestäväni leikkausta, sanoi hän äkkiä. Minulla oli niin selvillä kuinka kaikkien asiain piti järjestyä minun kuolemani jälkeen, ja kun minä nyt, kuten näyttää, olen paranemaan päin, niin tunnenpa itseni kuolleeksi, joka olen taasen noussut haudastani.

"Se on todellakin ihan toista kuin ajattelin", lausui hän miettiväisesti. "On kysymys siitä että maksaisi vuosittain määrätyn rahasumman eräälle yhtiölle, joka puolestaan sitoutuu ennemmin tahi myöhemmin tapahtuneen kuolemani jälkeen maksamaan perillisilleni maksujeni suuruudesta riippuvan rahasumman." "Niin on asia, mies kultani", vastasi rouva nyykäyttäen päätään.

Päivän Sana

lehtimetsässä

Muut Etsivät