Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Mitä siitä nyt huolehtii, enhän minä nyt missään tapauksessa nälkään kuole... Eikähän nyt kaikkien ihmisten tarvitse mennä naimisiin ... äiti elää vielä siinä vanhanaikaisessa uskossa... Ush!... Ei suinkaan sitä nyt tarvitse pelätä, että minusta kerjäläinen tulee... Mutta itse hän kumminkin aina tietämättään johti puheen sille tolalle, joutui siihen, jos mistä olisi puhuttu.
OTHELLO. Vaikk' olis joka hiuksess' ollut henki, Nälkäinen kostoni ne kaikki ois niellyt. DESDEMONA. Petetty on hän! Oi, ma hukass' olen! OTHELLO. Haa! Luuska! Nähtenikö itket häntä? DESDEMONA. Oi, hylkää minut, oi, mut älä murhaa! OTHELLO. Haa! Kuole, luuska! DESDEMONA. Murhaa huomenna, Suo tämä yö mun elää. OTHELLO. Jos sa tenäät, DESDEMONA. Vaan puolen tiimaa!
"Tunnusta tahi kuole", virkkoi voittaja, astuen jalkansa voitetun rinnan päälle ja pitäen kirveensä terävää kärkeä likellä Bonthron'in kurkkua. "Kyllä minä tunnustan", sanoi rosvo tuimasti katsahtain ylöspäin. "Anna minun nousta,". "En, ennen kuin olet myöntänyt olevasi voitettu", sanoi Heikki Seppä.
"Mutta joutamia!" ajatteli hän, "enhän minä siitä vielä nälkään kuole. Ken leivän otti, hän ehkä tarvitsi sitä paremmin; no, voikoon hän siitä hyvin, syököön onnekseen!" Talonpoika astui kaivolle, joi vettä ja lepäsi vähän aikaa. Sitte hän valjasti taas hevosensa auran eteen ja alkoi kyntää. Pikku piru raivostui, ett'ei saanut houkutelluksi talonpoikaa syntiin.
Nyt sai Anna aikaa, alkaa samarialais-työtänsä myös Anttia kohtaan. Hänen oli, paratkoon Jumala, huonosti asiat. Tauti oli Ojamyllärille kovempi ja kiinteämpi, kuin kaikille muille; sen lisäksi tuli vielä sisällinen tuska, se mato, joka ei kuole, ja se tuli, joka ei sammu.
Yhä selvemmäksi alkoi hänelle käydä, että jos ei lapsista pian edes toinen kuole, kärsimykset ja vaivat hänen itsensä pian sortavat haudan mustaan multaan. Ja jos elämään jäävät nuo lapset!... Tuo ajatus se painoi. Hän tiesi että ne tulisivat huutokaupalla myötäväksi vähimmän vaativalle.
MARTHA. Jumala, kuinka se on kiukkuinen tänä päivänä. MAIJU. Nyt täytyy kirjoittaa papalle ja mammalle. Jos mamma pyörtyy ja kuolee? Herra jumala jos mamma kuolee? Silloin tulen minä hulluksi. Niin, se on ihan varma silloin tulen minä hulluksi. Ei huoli ajatella semmoisia. Ei hän kuole. Rakas, hyvä Jumala, vahvista mammaa, ettei hän kuole.
LALLI. Siis olet Sa raukka kuolematas hakenut! MAUNU. Sa ollos kehumatta, Lalli, suuri Vaikk' onkin mainees sala-murhissa. Kun hiivit luoksi aseettoman miehen Ja voitat hänen! Lähde hornahan Nyt rosvo! LALLI. Olen joskus ennen kuullut Ja nähnyt, että rautapaidan voitto Suu-sanoihin on supistunut. MAUNU. Kuole! MAUNU. Sun kanssas helvetti on liitossa! Niin lyö!
Mutta sinun nimesi, sinä suuruuden turvallinen lymypaikka, se kätkee helmaansa kokonaisen sarjan muistoja, joita historia rakastaa ja kansat ihailevat, ja vaikka itse kuolisitkin, niin ole varma, että nimesi ei kuole, vaan elää vuosisadasta vuosisataan iankaikkisesti.
Parempi oli se suusanallisesti hänelle kertoa. Mutta painajaisesta oli päästävä, isäin rikokset olivat sovitettavat. Kumpahan vain löytäisi sopivan keinon... Unohtaa niitä ei voinut, ne seurasivat kaikkialla kantapäillä... Arnold meni saliin. Katsellessaan isänsä kuvaa hänen rintansa alkoi riehua. Sinäkin! hän huudahti. Hän haki työhuoneestansa ison kirveen, kohotti sen kuvaa vastaan. Kuole!
Päivän Sana
Muut Etsivät