United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos vanhurskas on taivas, Miks minuun vaan sen kosto lankee! Neljästoista kohtaus. Tilaa! Uponnut tyttö! Tytär Stålarmin! Ah! Hän se on! Noin kävikö sun sitten! Nyt, äiti, onnellinen ollos taas! Kaikk' katkeruus nyt poista rinnastas, Kaikk' entisaikain synkät muistot poista! Kas herttuaa! Kas, päivä kirkas loistaa! Nyt kosto, viha, vaiva, kaikk' on mennyt! Nyt uudestaan sun tähtes elää saan.
Dubrovinin kosto. Murhayrityksiä ja kenttäsotaoikeuksia. Kadettien vainoaminen. Stolypinin agraariuudistus. Vallankumouksellisen liikkeen jatkuminen. II duuma. Pobedonostsevin kuolema. Hallituksen taistelu terrorin kanssa. Aateliskongressin päätökset. Ukrainan kysymys. Duuman hajoittaminen ja vallankaappaus. Uusi vaalilaki. 12. luku: Taantumus 1907-1914 ..................................... 258
Monta tuskaa ja surua, monta katkeraa perheellistä riitaa, monta taloudellista mullistusta, monta ennenaikaista kuolemaa on tuo inhottawa suku=ylpeys maailmassa tuottanut ja harwat tuolle salakarille joutuneet siitä eheänä pääsewät. Lankeemuksen tuottaa se, mutta kenelle? Useimmin ylpeydelle itselle, harwemmin sille, jota kosto tarkoittaa, sillä Jumala aina auttaa oikeaa asiaa.
Tuossa oli Annikki voudin reestä riuhtautunut, tuossa oli hankeen harpannut, tuohon huivi jäi, tuohon kenkä, tuossa kaatui, tuossa suin päin koskeen syöksyi. Ja kosken niskasta kulki Kari suvannolle vanhaa polkuaan, haroi ja haki, mutta ei mitään löytänyt, ei Annikki aalloista noussut. Kosto taas karmaisi mieltä. Vouti elää vielä ja talossaan rehentelee!
"No niin", virkkoi isäntä, "katsos vaan, miten kävikään hyvästi!" "Hohoi-jaa!" huokasi emäntä, ja taisi hänen esiliinansa samassa saada jotakin tekemistä hänen poskiensa kanssa. Mutta vanha mummo istui sängyn laidalla, ruumistaan heilutteli ja puheli pienelle tyttöselle: "Katsos, lapseni; niin se käy, kun ihminen kostaa; mutta kosto onkin Herran Jumalan."
KAIKKIVALTA: Turmion vallat ovat silloin piispa Tuomaan sydämessä häitä pitäneet! KAIKKIVALTA: En ymmärrä, että aiot kostaa hänelle. Sillä kosto on Jumalan. LYYLI: Kosto on Jäämin jumalien. KAIKKIVALTA: Ah, nyt muistan vasta pyhän toimeni, jonka hän uskoi minulle! Minunhan tuli sinut kristityksi käännyttää. Etkö aio auttaa minua? KAIKKIVALTA: Anna kastaa itsesi!
»Mutta miten on selitettävissä, että te olette täällä?» tiedustin. »Entä vaimonne ja lapsenne?» »Kuolleet», hän vastasi. »Siinäpä se onkin syy. Ei sentään», hän jatkoi hätäisesti, »heidän vuokseen ei tämä kosto ole. He kuolivat rauhallisesti vuoteissaan sairastivat näettekös, toinen ensin, toinen sitten. He sitoivat eläessään minun käteni. Ja nyt kun he ovat poissa, minä kostan hukatun miehuuteni.
Jos jälkimäistä ennen olis tehty, Teilt' edellinenkin nyt säästyis, silloin Ei verta eikä kyyneleitä nyt Ois vuotanut mun tähteni niin paljon. Ja tänne Teidän Armoanne tuonut Ei muu kuin petos. Oikeutettu kosto, Jonk' oma siitti väkivaltanne. Se teille, Teidän Armonne, on vallan Etuisa tekosyy. Te korska rouva, olette onneks vaimo! Muuten soisi Nuo kellot teillenkin. Ah, kuolonkellot!
mua kiusasi, mut eespäin kiire ajoi jälestä Oppaan, varjo-täyttä tietä; ja säälitti mua kosto oikeakin. Ja katso, niinkuin kirjoittaapi Lukas, ett' tiellä Kristuksen he kaksi näki jo nousnehena luolahaudastansa, niin meille varjo näkyi, seuras meitä silmäillen joukkoa, mi maassa makas; hänt' emme huomanneet, hän ensin puhui
Nuori tribuni ei enää vähääkään epäillyt, että Caesar itse oli käskenyt sytyttää Rooman tuleen. Kosto, jota kansanjoukot huusivat, tuntui Vinitiuksen mielestä aivan oikeutetulta. Olisiko Mitridates tai joku muu Rooman ankarimmista vihollisista voinut tuottaa sille suurempaa vahinkoa?