Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Uusi räätälinmuija, Priska oli hänen nimensä, olihan sekin korea nimi, höyhensi lapsiaan, milloin väsyi pöllyyttämästä ukkoaan. Nuo kaksi äkäistä olivat hänen lemmikkiään; heissä hän tunsi juoksevan omaa vertaan. Toiset kaksi saivat selkäänsä ja kärsiä nälkää, kun äiti näki hyväksi huomata heissä jotain virhettä.
Jo ammoin isosi kuoli, kaatui kaunis kantajasi; veikko sull' on ventovieras, veikon nainen kuin venakko. "En mä tuotana totellut, menin mie toki tupahan. Annoin kättä kääkäselle: kylmä kääkä kättä vasten. "Tultua tupahan tuosta oven suuhun seisotaime. Korea kotoinen nainen: ei tule likistämähän, käy ei kättä antamahan; korea minä itseki: en mene likistämähän, käy en kättä antamahan.
EEVA. Pieni talo, hyvin hyvin pieni, siinä lehmä, lammas, porsas ja korea kukko! ONNEN HERRA. Aivan niin kuin minä. Sellaisesta minäkin tykkään. Sehän on kaunista kuin saduissa. EEVA. Mutta mitäs kapteenin mamma siitä sanoisi? ONNEN HERRA. Mamma sanoi, että minä tulen Eevan kanssa hyvin onnelliseksi, sillä Eeva on harvinainen tyttö ja saanut hyvän kasvatuksen.
Vaan ei kuullunna käköä, Nähnyt ei hunajahuulta, Kuuli vierahan vikinän, Sävellykset oudon linnun: Murhe mielensä pimenti, Huolia herätti harmi. Tyttö kaunis ja korea, Hienohelmainen, sorea Läksi seurasta surulla, Kaihoten keraltä joukon. PAIMEN L
Virkkoi Lemminkäinen: "korea kutsuttu vieras, koreampi kutsumaton; anna minun ostaa olutta itselleni!" Tästä Pohjolan isäntä suuttui. "Ei tässä pidot parane, jos ei vieraat vähene, talo työlle, vieras tielle", lausui hän, sivalti miekan seinältä ja vaati Lemminkäistä kaksintaisteluun. Tämä oli siihen heti valmis. Miehet mittelivät miekkojansa. Pohjolan isännän miekka oli vähän pitempi.
Sielläpä kukkasäyräillä istuskelin, kuullellen, kuinka niitulla viikate soi ja kalat pläiskiilit järvessä. Korea niittu, kultaniittu, kultaniittu Saimen rannalla! Sanokaat: miksi kutsutaan tuo, jonka väri on samankaltainen kuin maan, mutta pyrkii korkeuteen päin, ja näkyypä, kuin kantaisi tuhansilla kärjillänsä taivaan kannen? Mutta nyt käsitän.
Oliko se hulluuden vai omantunnon tuskan seuraus, sitä ei kukaan olisi osannut sanoa. Pastori luuli naisen hulluksi, kun tämä ei vastannut mitään hänen tervehdykseensä eikä tahtonut hänelle tietäkään antaa. Naisen puku oli ohut, vaan korea. Suojaa siitä ei ollut pakkasta eikä myrskyä vastaan, vaan sen omistaja ei näkynyt kylmää pelkäävänkään.
Mesembrion kasvot synkistyivät. Malja oli jo kauan seisonut koskematta miesten edessä. He olivat puheen kestäessä kokonaan selvinneet, mutta avoinna pysyivät kuitenkin heidän sydämensä, jotka tulistuttava viini oli avannut. "Näytä likemmältä tuo sormus", lausui Mesembrius matalalla äänellä. Manlius ojensi hänelle kätensä, sormuksen kivi oli korea kamea.
Kahdesneljättä runo Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön poika, hivus keltainen, korea, kengän kauto kaunokainen, jo kohta sepon ko'issa kysyi työtä iltasella isännältä iltaseksi, emännältä aamuseksi: "Työt tässä nimettäköhön, nimi työlle pantakohon, kulle työlle työntyminen, raaolle rakentuminen!" Seppo Ilmarin emäntä, tuopa tuossa arvelevi, kulle työlle uusi orja, raaolle rahan-alainen.
"Laskettelin lehtipurjeessa." "No, Aini," sanoo laamanska, "saatko viran?" "Hänen täytyy saada se," sanoo äiti, "minä puhun itse ukkojen kanssa, jos ei muu auta, kun kerran on tarjolla tuommoinen korea tyttö, joka näyttää olevan vielä hyväkin, sekä äänestä kuullen että silmiin katsoen.... "Täti!" sinä riemahdat ja kavahdat häntä kaulaan, "anteeksi, mutta enkö saa sanoa tädiksi?"
Päivän Sana
Muut Etsivät