Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Siellä oli kirkko kaunis ja sopusuhtainen, täällä on se korea ja rakenteeltaan raskas, jota ulkonaisen kiillon paljous turhaan koettaa kevennellä. Kirkon sisusta oli siellä täynnä vanhoja, suurten taiteilijain tekemiä maalauksia, täällä ovat kuvat räikein värin tehtyjä, öljypainoskuvain kaltaisia.
Suurin hulivili nuorna ollessamme, eikä maa-lappua omaa jalkamme alla sinulla enemmin kuin minullakaan! EERIKKI. Ystäväni, siitä asti, koska erosimme, on elämäni kertomus lyhyesti tämä: Eräs tyttö, talon perillinen, korea ja nuori, taisi ihastua minuun, hurjapäähän. Niinpä tapahtui. Minä nain hänen, unohdin lasin, tein ja toimitin ja parhaaksi kääntyi kaikki.
Tuop' on impi, ilman tyttö, Kave luonnotar korea, istui ilman vempelellä, taivon kaarella kajotti pilvilinnan liepehellä, utu-uudinten takana. Lausuipa ulapan urho: »Istu impi korjahani!» Impi noin sanoiksi virkki: »Miksi neittä korjahasi?»
Aikoja kului, ja Mari oli jo kukoistava impi. Ei hän juuri korea ollut sanoivat tytöt; mutta pojat myönsivät yksimielisesti, että vaikk'ei hän ollutkaan "punainen ja valkoinen," vaan mustanverevä, niin oli hän kumminkin "herrasväen kaunis", sillä tuommoisistahan ne herrasväet juuri kuuluvat "tykkäävänkin."
Eikä Juha ollut ennen monesti vierasta niin lämpimin sydämin pöytään kutsunut kuin Shemeikan nyt odottavalle aterialle, johon Marja, korea huivi harteilla ja solki rinnassa välkkäen, ja hyvän mielen hymy huulilla, kantoi yhä uusia hyviä, tuvasta ruoka-aittaan ja aitasta tupaan keikkuen. Syötiin ja syötyä vielä maisteltiin Shemeikan makeata. Ja juteltiin kolmisin.
En ma silloin Turja ollut, kun kosit tytärtä Pohjan, kynnit mulle kyiset pellot, Sammon taitavan takelit lapseni lunastimeksi. Toisin silloin sanat sulivat: »Pohjan ehtoisa emäntä!» »Armahin anoppimuori!» »Louhi, sie laveakämmen!» Kuinka niin korea eukko nyt jo Turjaksi turistui? ILMARINEN vaikenee.
"Niin, hän oli pitkä pulska herra, tukka lyhyeksi leikattu niskasta ja käheröitty otsalta, ja minä ajattelin itsekseni: miltähän sinä juuri näytät kapteenin rinnalla sillä kas kapteeni ei rakasta koreutta nyt enempää kuin silloinkaan kun rouvansa eli; mutta muutamaa vuotta sitä ennen oli hän oikeen korea; mutta sitte hylkäsi hän kokonaan koreuden." "No ei hän suinkaan keikaile, Jumala nähköön.
Mutta Lemminkäinen pöyhkeilee kauneudellaan: »Jos en oo koiltani korea, Suvultani aivan suuri, Mä valitsen varrellani, Otan muilla muo'oillani!» Saareen tultuansa palkkautuu Lemminkäinen paimeneksi ja on pian muuttanut naisten ensihetkisen naurun tulisimmaksi rakkaudeksi. Ei ollut Saaressa naista, ei naitua, ei naimatonta, joka ei hänen tähtensä olisi unohtanut kaikkia muita siteitä.
Puhuva mullikka! ONNEN HERRA. Mikä tämä talo on? HEI LOTTA. Mitä se sitten sinua liikuttaa, mullikka? ONNEN HERRA. Minun pitäisi saada korea kukko. HEI LOTTA. Sus siunatkoon! ONNEN HERRA. Ihminen, ihminen, ei saa mennä! HEI LOTTA. Minä teen ristinmerkin tähän maahan ja sen takaa kysyn sinulta: Mikä olet sinä? ONNEN HERRA. Minä olen kapteeni Ramberg. HEI LOTTA. Sus siunatkoon, kapteeni Ramberg!
"Ja korea kiitos se onkin, imettäjä, kun jätät hänen ainoan poikansa juuri nyt tähän pahaan pulaan." Tämä lause näkyi sattuneen oikeaan paikkaan akan sydämeen. Hän seisahtui ja katsoi vuoroin isäntäänsä, vuoroin laulutyttöön; vaan sitten hän pudisti päätänsä ja näkyi taas olevan lähtemäisillään ovelle päin.
Päivän Sana
Muut Etsivät