Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Luulen, että minä jo kuolen!« Klaus hämmästyi. Vääpeli oli kuolevaisen näköinen. «Heittäkää tyköänne tuo kivi, niin ette kuole!« sanoi hän. Vääpeli silmäili häntä kolkosti. «En!« huusi hän. «Se on kallis kivi; en minä kuole ennenkuin huomenna... Kirjoittakaa!« Klaus istui pöydän ääreen. «Minä kirjoitan«, sanoi hän.
Minä koetin maata hereilläni ja ajatella Susannaa ja kaikkea mitä hän oli minulle sanonut, mutta nukahdin kuin kivi ja heräsin niin terveenä, onnellisena ja iloisena, että ainoastaan se, jolle kohtalo on suonut saada nukkua oikein onnellisen unta, voi sitä tuntea. Ja niin kävi joka yö.
Tuo luntako on vai marmoria, johon säteitä sinen hohtavia yölamppu himmeä heittelee? Lumi valkeamp' on, kivi tummempaa. Se on nukkuva lapsi. Hän hymyilee, hänen rintansa hiljaa huo'ahtaa niin lempeästi kuin huokailee veden kalvo, kun leyhkäissä läntisen, se paljailla käsivarsillaan vesikukkia tuutii helmassaan ja vastaa suuteloon kukkien.
Siinä oli lueteltu jokainen vanha puu ja kivi, jokainen kyläkahakka, kaikki papit, lukkarit, suntiot ja kirkonkellot vanhoine kirjoituksineen, jokainen maasta löydetty raha, taltta ja nuolenpää, jokainen kielen diftongi, kerakkeen koveneminen ja pehmeneminen j.n.e. ja se oli tunnollista työtä, johon oli pantu vuosien vaivat ja lomahetkien innostus.
Elä sie kivi kitaja, Elä vuori väikerrehä. Minun vienon vierittäissä, Huonon horjutellessani; Kuitenki kivi sinulle Vara uusi vahvenevi. Kohta kuolen kurja lapsi, Katoan tytär katala, Saat sa jauhajan jalomman, Verevämmän vierettäjän. Ellös vuori voivotelko. Jauhaos sinä kivonen, Hyvä paasi pauhaellos, Somerinen souatellos.
Blumien suurelta perhehaudalta oli kivi nostettu pois ja mustana ammotti avattu hauta; mutta alhaalla syvyydessä loistivat vihreitten lehtien keskeltä punaiset ja valkoiset kukat kylmä kivihauta oli muutettu kukkaisvuoteeksi pienelle nukkujalle, joka oli laskettava sinne.
Tulisimmat aattehensa Kivehen hän veistäen luo, Ja sirpalehet säkenöiden Ylt'ympäri lentää nuo. Ja hahmon saa kivi kylmä Ja möhkäle muodostuu. Mut viel' ei säihky silmä, Viel' ei hymyhyn käy suu. Tulikuumast' ahjostansa Ihanteita hän taasen luo, Ja sirpalehet säkenöiden Taas ympäri lentää nuo. Saa silmä ja huulet muodon.
Ei hennonut, ajatteli Viija ja meni noutamaan lähteeltä kirnuvettä. Kaste kimalteli vielä ahon heinikossa, kun hän astui kapeata uraa. Lähteen kupeella oli sileäpäällyksinen kivi, johon hän istuutui.
Mutta sinä olet nuori, minä annan anteeksi tyhmyytesi ja tahdon siitä huolimatta näyttää sinulle, kuinka väärin teet, epäillessäsi sen taidon voimaa, joka kautta vuosituhansien on perintönä kulkenut muutamien harvojen valittujen kesken ja syystä on saanut nimekseen jumalainen tiede, lapis philosophorum, viisaiden kivi. Oletko valmis tottelemaan käskyjäni? Tehkää tahtonne.
Sitäpaitsi on sama mihin kuntaan kuuluu, kivi- tai kasvikuntaan, ihmiskuntaan tai taivaan valtakuntaan. Tällä kertaa me kuulumme molemmat unen valtakuntaan. Mutta sekin, että minä sen tiedän, vaikka uneksinkin, on jo sairaloista. Eivät terveet tarvitse parannusta, vaan sairaat. Minä olenkin nukkunut varsin huonosti viime aikoina...
Päivän Sana
Muut Etsivät