Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Regina aikoi nopealla hyppäyksellä rientää eteenpäin silloin kuului laukaus ääntä päästämättä vaipui hän käsipuuta vasten se murtui kahtia. Ja portaan korkeudelta putosi ruumis kuin tumma, eloton möhkäle alas virtaan. Välkkyen loiskahti vesi, kivet matalassa pohjassa vierivät kolisten.
Kun Heinäkankaan seuraavana aamuna päivän sarastaessa piti lähteä hevosta laitumelta noutamaan, kuuli hän kovan latingin kumahduksen, ja kiiruhti heti paikalle. Isohkon vanhan naaraskontion kuolonkamppaus oli juuri loppumassa; suuri lyyjyn möhkäle oli sattunut rintaan ja mennyt takapuolen kautta ulos. Pitkän matkan päässä oli pyssy, josta tukki oli katkennut.
Jos Miina vielä vähäisen vetelee paljaalla kädellä selkäpiitä pitkin. Minä olen jo aikoja sitten saanut lakanani, mennyt saunakamariin, kuivaillut ja olen jo puoleksi pukeutunutkin, kun alkaa kuulua veden läiskettä saunasta. Mitä ihmettä se siellä vielä? Siellä on leveä, punainen möhkäle selkää ja olkapäitä ammeessa. Hänet on pesty, ja hän ottaa parhaillaan puolikylpyä.
Suurin möhkäle pääsi ensin pehmeässä hiekassa viereksimään. Kun se taiteilijan mielestä oli kylliksi tasoittunut, liitettiin se pystyyn pienen puupalikan päähän, joka vuorostaan oli maahan pystytetty. Nyt alkoi pienempi savipala hiekkalaudalla pyöriäiä. Jo oli se päästä sijalleen tuon pystyssä olevan alle puupalikan viereen, kun pojalle mitä lie uutta mieleen juolahtanut.
Tämä ainainen vuorilumi tekee usein kauheita onnettomuuksia keväällä, kun lumi alkaa pehmitä ja sulaa. Sillä vaikka pienikin möhkäle jyrkän vuoren kukkulalla lohahtaa vierymään, niin kasvaa se ennen laaksoon kerkiämistään sanomattoman suureksi lumivuoreksi, joka usein peittää kokonaisia kyliä asukkaineen päivineen. Näitä lumikokouksia sanotaan lumivyöryiksi.
Mutta nyt he olivat sen onnellisempia; rampa poika, joka ennen oli istunut kuin liikkumaton möhkäle, saattoi nyt kävellä tädin tekemien kainalosauvojen nojassa, täti oli nimittäin hieronut häntä ja tädin kädet olivat yhtä pehmoiset ja lienteät sairaita pidellessä, kuin voimakkaat ja kovat raivatessaan kiviä mäellä ja vähämielinen ja kaatuvainen saivat koko päivän olla ulkoilmassa perkaamassa puutarhaa tai maata kaivamassa.
Heti samassa hänen pyssynsä paukahti, niin että kaiku jymähteli harjusta harjuun. Kun Pekka, jonka silmiä hänen oman pyssynsä leimaus huikaisi, kykeni taas katsomaan eteensä, voihki siinä henkitoreissaan suuri karvainen möhkäle. "Jumalan kiitos!" sanoi hän ja oli kuulevinaan takanaan jonkun hiljaa hipsuttelevan tiehensä. Pekka seisoi hetkisen miettien mitä hänelle oli tapahtunut.
Satoi tai paistoi, oli kesä tahi talwi, pyry taikka pakkanen, aina waan oli mummo siinä. Kello wiideltä aamulla oli hän jo paikallaan ja jos sattui kulkemaan siitä ohitse kymmenen tai yhdentoista wälillä illalla, siinäpä hän oli silloinkin. Oliko hän yösydännäkään poissa siitä, sitä eiwät kauppakumppanit tienneet. Se oli kauppias hänkin, tuo mummo. Portin pielessä oli isohko kiwen möhkäle.
Hän oli pajassa, kun leikkauksessa ammuttiin kalliota, ja kymmenen ja puolen kilon painoinen, teräväsärmäinen kiven möhkäle lensi korkealle ilmaan, niin korkealle, että urpiaisen kokoisena näkyi. Sieltä näin kaartaen lähti laskeutumaan ja osui juuri sepän olkapäähän ruhjoen koko toisen puolen ruumista.
Suurissa, korvalehtiin leikatuissa rei'issä oli hopeakoristuksia, lasihelmiä ja piikkisian hakaroita kirjavassa, aistittomassa sotkoksessa, indianien tavan mukaan. Iso möhkäle samaa laatua riippui nenärustosta alas huulia ja leukaa vasten. Punasia viivoja risteili ryppyisessä otsassa ja kulki siitä alas poskien yli, oikun tai tottumuksen osoittaman mallin mukaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät