Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Ellillä oli pumpulihame ja edessä vaalea esiliina, jonka rintapuoli oli neulalla kiinnitetty poven kohdalle. Hän oli miellyttävä. Piirteet olivat pehmoiset, melkein vienot, ja ainoastaan silmien nurkassa oli jotain kovempaa niinkuin kauan vuotaneiden kyyneleiden jäleltä. Kuinka olette nukkunut? kysyi hän. Kiitoksia, erittäin hyvin. En ole vuosikausiin nukkunut niin mainiosti.
Joko olet käskenyt Annikin olkia viemään ... sano, että pehmoiset vuoteet laittaa, kuiskaa hän. Ethän naisten kanssa saunaan, jos huomenna vielä karhun ajoon? Kaksi on kierrettyä vielä kaatamatta. Minä viisi karhuistasi! Ensin kontion kylkeä maistamme, metsämiehen aterian, miesten valmistaman, nautimme ... taika on tehoisa semmoinen, houkuttelee Panu.
Ne noudattakoot siinä luonnon taivutusta. Mutta toisille luonto on lahjoittanut sileät ja pehmoiset suortuvat ja heillä on kähertäminen ja kiertäminen vain petosta. Voi olla että se heitä kaunistaa; mutta eikö löydy kuin yhdenlaatuista kauneutta? Ja eiköhän ihanuutensa herättäisi suurempaa mielihyvää kun käyttäisivät tapaa ja muotoa, jonka luonto heille alkujaan aikoi?
Taivaan sinestä olivat hänen syvät, isot silmänsä ja hiuspalmikon vienon vaalea väri sopi niin hyvin somistamaan hänen valkoista kaulaansa. Rinta kohosi kaartuvana ja leuvan päässä oli herkkä kuoppa, posket olivat pehmoiset kuin sametti. Kun häneen katsoi, niin luuli näkevänsä kesäillan haaleankaihoisan hämärän. Hän istui pöytänsä ääressä katsellen tummaverisen miehen kuvaa.
Ja jos sitä järveltä päin lahden pohjaan soutaen läheni, niin näytti siinä pysyvänkin tuo ensi silmäyksen vaikutus. Suuren selän jyrkät ja synkät rannat, jotka kasvoivat vain kanervaa ja pientä petäjikköä, muuttuivat täällä lempeiksi luhtaniityiksi, jotka tuolla täällä synnyttivät pyöreitä pajupensaita ja joita reunustivat pehmoiset koivu- ja haapalehdot.
Hänen ennen pehmoiset, hyväntahtoiset, melkein lapselliset kasvonsa ovat käyneet kireiksi niinkuin ankaran vanhan vaimon. Hänen suupielissään revähtää esiin katkera piirre. Silmissä on terävä, rasittunut kiilto. Yht'äkkiä hän puhkeaa: Juhlavaatteissa he menevät kirkkoon, naiset ja lapsetkin, kostuttamaan otsansa pyhällä vihkivedellä, rukoilemaan Jumalaa, että hän antaisi menestystä aseille...
Laskeudun alas ja yhdyn joukkoon. Näen silmien säihkyvän ja tunnen, kuinka kahiseva silkki, pehmoiset käsivarret ja pyöreät olkapäät koskettavat minua tungeskellessaan ohitseni. Vaellan salin toisesta päästä toiseen, seisoskelen tanssivissa ryhmissä ja koetan kurkottaa yhden sieltä, toisen täältä noita käsien ja jalkojen, keskiruumiin ja kaulan notkeita liikkeitä.
Kengät olivat niin pehmoiset; tikut ja kivet eivät ollenkaan tuntuneet. Kengät laahasivat hiukan, koska olivat liian suuret, mutta ei se haitannut sitä, joka oli tottunut käymään avojaloin. Kuitenkin oli jotain hyvin kummallista noissa uusissa kengissä. Sillä kaikkialla missä Riikka kulki, tuntui hänestä, kuin olisi joku huutanut hänen jälkeensä.
Hänen yllään oli avara sininen, pitkähihainen takki, napissa ylös asti, kaulassa sinertävän punainen silkki huivi, jalassa kirkkaaksi kiillotetut, tupsusuiset saappaat. Yleensä oli hän ulkomuodoltaan varakkaan kauppiaan näköinen. Kädet oli miehellä kauniit, pehmoiset ja valkoiset; usein hän keskustelun aikana otti kiinni takkinsa napista. Tämä oli viimeisiä vanhan-aikuisia miehiä.
Enpä muista, milloinka minulla olisi ollut näin pehmoiset paikat mitenkähän tästä aamulla ylös pääsee uittaa kuin Ilmatarta ikänsä kaiken lakkapäillä lainehilla. Hyvää yötä, nuorin veljeni! Auta ylös aamulla, jos en itse pääse. Ennen pitkää alkoi kuulua säännöllinen, rauhallinen hengitys. Mutta ennenkuin Robert nukkui, oli hän saanut vastauksen kysymykseensä, jota oli mielessään hautonut.
Päivän Sana
Muut Etsivät