United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä riennän muiden kanssa paikalle ja laskeudun sanaa sanomatta sinun viereesi, ja painan huuleni myrkkyhaavaan ... ja imen. Ja minä tunnen kuinka myrkky kulkee sinun veresi kanssa minun suoniini niinkuin suuri onni, jota minä olen kauvan odottanut.
Tavallisesti kaikki muut vielä nukkuvat, kun laskeudun rappuja alas porstuaan, kuljen hänen ovensa ohitse ja kuulostan. Siellä ei risahdakaan. Avaan ulko-oven, josta jo auringon paiste kuohahtaa vastaani. Veranta on vielä kostea varjopaikoista, ja pihamaalla kimmeltää kaste. Istuudun nurkkaukseen, selin aurinkoon, joka ei vielä kuumenna, ainoastaan lämmittää. Minulla on kirja, mutta en sitä lue.
Kun se on tehty, niin mielelläni antaudun rauhaan. Minä, vanha mies, laskeudun silloin levolle ja saatan nukkua viimeiseen päivään asti». »No niin, lähteös siis matkaan, rakas, vanha, uskollinen sotakumppani», kreivi liikutettuna lausui. »Ota paras hevonen tallistani ja valitse vartiostoksi kaksitoista parhainta ratsumiestäni.
Minä laskeudun ensin näitä portaita alas ... rautamuurissa on melkein veden rajassa pieni lovi, missä minä säilytän muutamia kalleuksiani... Odota sinä täällä niin kauan kuin minä käyn alhaalla ... sitä ei kestä kuin silmänräpäys ... tai ehkä on parasta, että sinä tulet mukana ... herättäisi ehkä huomiota, jos joku näkisi tytön seisovan näin yöllä yksikseen ... kietoudu hyvin vaippaasi ja pidä minua kiinni käsivarresta, ettet liukahda rappusilla ... rohkeutta, kaunis, kiltti tyttöni!
Rakkaus kohotti minut hänen luokseen ... kostaakseni laskeudun alas sinun luoksesi. Anna! Oletko minut ymmärtänyt? Bruno kiersi käsivartensa hänen vyötäistensä ympäri, mutta Anna irtaantui hänen syleilystään. Näethän tuo muurin, Bruno? Näen... Mitä sinä tahdot? Poikana sinä kiipesit korkeimmankin puun latvaan, tyydyttääksesi kevytluontoisen, ajattelemattoman Annan äkillistä oikkua.
Niin Jahve lausui: kerro, kuinka teet! Ja henki haastoi: Tunnet perkeleet; Ma, yksi heistä, kaikkein älykkäin, Valitsin juonen, käytän sitä näin: On Ahabilla lauma profeetoita, Niin suurisuita liehakoitsijoita; Ma laskeudun heidän kielelleen Ja huudan sitten hänen mielikseen Ja imartelen korskan kuninkaan Rajoitta asiaansa luottamaan, Ma lupaan hälle voiton loistavan, Vaan kiedonkin niin ansaan saatanan.
Itse minä pukeudun sitten puhtaisiin kauluksiin juhlan kunniaksi ja laskeudun vähän päästä alas minäkin. Ne olivat aikoja nekin, kauan sitten olleita ja menneitä. Vanhemmat ovat kuolleet, sisaret ja veljet sirottuneet maailmalle, ja kuka asuneekaan nyt entisessä yliskamarissani.
Mutta minne menette te, herra, minne? Minä laskeudun ikkunan kautta, huudahti d'Artagnan, joutuakseni pikemmin; sinä pane lattiakivet paikoilleen, lakaise lattia, mene sitte ulos portista ja juokse minne sinut käskin. Voi, hyvä herrani, te menetätte henkenne, huusi Planchet. Vaiti, tomppeli, sanoi d'Artagnan.
Hän tuijotti kolkosti eteensä ja puhui puoleksi itsekseen: "Koko elämäni on ollut yhdet ainoat isot kemut. Sen vuoksi olenkin nyt väsyksissä, kun komeus on ohitse, ja minä laskeudun levolle iäksi. Kunhan en vaan heräjä päänkivistyksellä toisessa maailmassa. Seuraahan se aina kemuja." Hän koki nousta, vaan sai ankaran yskänkohtauksen ja vaipui taas takaisin tuoliin.
»Tahdotteko nähdä?» jatkoi hän. »Minä pyörin rattaana kilpaa auringon kanssa. Mutta minä nousen ja laskeudun sukkelammin kuin se.» Hän nosti kätensä, kumartui äkisti sivulle, vastasi käsillään maata, heilautti jalkansa ilmaan ja kulki sivuttain käsillä ja jaloilla rattaanpyöränä.