Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Otti kuitenkin Hannan syliinsä, hallitsi siinä häntä ja hätäisesti huudahti: »Hyvä Jumala! Oletko järkesi menettänyt? Toinnu toki! Elä kuitenkaan tule hulluksi!» Hanna riuhtoi vaan itseään ja tahtoi lyödä ja repiä ja kirkui: »Sinä hullu olet, näytän minä hullun sinulle, hulluin hullulle. Jos et anna rahoja, niin tapan sinut. Lyön sen tulen porttoa, niin että tunnet.
Terve tuloa, herra översti, terve tuloa, hyvät herrat, sanoi Nikolai Konstantinovitsh kummallisella äänellä, jota hänen näytti olevan vaikea hillitä, sillä välistä yleni se huiluääneksi, välistä taas kärisi aivan alhaalla; välistä sitä tuskin kuului ja seuraavana silmänräpäyksenä se aivan aiheettomasti kirkui niin korkealla kuin suinkin mahdollista. Hän katsoi Hornin hoikkaa, voimakasta olentoa.
Hirmuinen hälinä ja hätä syntyi ihmisjoukossa. "Sillä on puukko... puukko... se tappaa!" huudettiin. Nyt tuli hirmuinen tungos, ovet remahtivat auki, ikkunat helisivät... Joka reiästä pyrki ihmisiä ulos. Juhani kirkui, yritti tarttua kurkusta Kero-Pietiin... Tämä hyökkäsi ikkunaan, jonka ruudut oli jo särjetty, ja loikkasi pihalle huutaen: "Ottakaa kiinni... pankaa köysiin..."
Hän otti ruokahuoneesta kannikan mukaansa ja lähti rantaan, kahmaisi nuottikodasta verkkoja kainaloonsa ja työnsi venheen vesille. Nähdessään Juhan tulevan oli Marja tuntenut, että hänen olisi pitänyt sanoa jokin ystävällinen sana. Mutta se tarttui kurkkuun kuin kuiva, pettuinen pala. Ja sisu kirkui: tämmöistä tämä on ... eikä tämä tästä enää muutu! Enkä minä voi sille mitään!
Juur yö kuin joutui puolehen, Niin nähtiin ihme kyllä: Hangella seisoi poikanen Ja talvitakki yllä. Hän, kuusta äsken hypännyt, Jo kirkui: "Täällä olen nyt Isäni perinnöllä." Mut joulupukki kiukkuhun Se siitä ärtyi vainen. Ja kiljui: "Pusken, tapan sun, Itikka, talviainen!" Mut aika huus: "Seis, maltiton! Hän nuorin lapsen' lapsi on; Saa nähdä, minkä lainen."
»Herra hengellesi, itsepäällesi isäntä», kuului taas joukosta ivallinen sana. Tästä kiukustui Jukke ja syöksyi riiteleväin joukkoon erottamaan niitä käsivoimilla, pukki niitä sinne tänne ja kirkui: »Minä isäntä olen. Minä näytän teille että minä isäntä olen!»
Näin kirkui emäntä yhtenään, käveli akkunalta akkunalle levotonna. Joskus, vaikka se aivan harvoin tapahtui, oli isäntä piitynyt johonkin hetkeksi ryyppyjä ottamaan ja menettänyt markan pari, ja se oli emännästä kauhea asia, ei ryyppäämisen, mutta sen rahan hukan tähden. Rahan menettäminen, sepä se oikein sydäntä viilti.
Niitä narrattiin. Varis ties, varis ties tirlirlit. Koko metsä sen tietää. Kas vain, kas vain! Witt, Witt Witt veijari!» Ja käki kummasteli ja kukerteli. Ja harakka nauroi ja närhi kirkui: »Sepä oikein, se oikein!» Ja kun he ajoivat ulos metsästä, istui varis petäjän oksalla ja raakkui: »Huraa, huraa! Ukko Swart, ukko Swart, jopa vain, jopa vain, jopa narrasivat!
Hän on varmaankin palvellut Bombomakides Kluninstaridysarkidesta», isäntä kirkui. »Sporus, Niger, Tetraides, hän sanoo voittavansa teiltä rahapalkinnon. Jumalten nimessä, teidän jokainen lihaksenne on kyllin väkevä nutistamaan koko miehen, taikka minä en ymmärrä mitään asiasta.» »Haa!» gladiaattori sanoi vihasta huohottaen. »Lomistamme voi kertoa teille muutakin.»
Kerttu kelvoton emäntä, Salasyöjä sappehinen, Sepä kirkui kiukahalta, Parkui patsahan nenästä: "Jahka Lalli saa kotihin, Se sun luusi luistelevi Ja pääsi päristelevi, Suonesi sirottelevi."
Päivän Sana
Muut Etsivät